IRC-Galleria

Mmmm... taas tälläst. Eihan se riitä että sivarit joutuu kärsimään niin fyysisesti (paljon pidempi palvelus, joillakin rankat yövuorot koko vuoden, monissa paikoissa sivarit tekee duunia kaikkinä pyhynä) kun henkisesti (kiusaaminen ja muutenkin vittumoinen suhtautuminen muilta) niin nyt ei voi edes matkusta kotiin! Tässä ote keskustelusta erään sivarin kanssa...

- mä joudun tekemään pakkoavioliiton. eikä tää oo nyt mikään vitsi. mulla ei ole mahdollisuuksia. uus sivarilaki edellyttää että mulla on rekisteröity parisuhde että saan matkustaa ilmaiseksi. joten mä en voi tehdä muuta kun mennä väkisin allekirjoittamaan nimeni sellaseen päätökseen.

- http://www.sivarikeskus.fi/ ja siitä muuttuneet matkaohjeet.

- lue tarkempaa, siel sanotaan tarkkaan että kenelle ilmaismatkat myönnetään, ja mun esimies viel keroi niistä tänään tarkkaan mulle, vaiks se sanoikin että tää on niin naurattavaa että tälläsii muutoksii tehdään.

- a) paikkakunta, jossa hänellä on pysyvä työ- tai opiskelupaikka

- b) siviilipalvelusvelvollisen avio- tai pysyvän avopuolison asuinpaikkakunta

- c) siviilipalvelusvelvollisen vanhemman, sisaruksen tai lapsen asuinpaikkakunnalle

- d) tulevalle asuinpaikkakunnalle, työ- tai opiskelupaikkakunnalle, mikäli siviilipalvelusvelvollisel-la on esittää kutsu työpaikkahaastatteluun, pääsykokeisiin tai muu vastaava tosite

- Muille, kuin edellä mainituille paikkakunnille matkalippua ei saa myöntää

- mun työnantaja sanoi et se ei uskalla joustaa paljoo tässä, ettei tuu mitään selvityksiä...ne lähetti lapinjärveltä tänne valtavan nivaskan mis toi on selitetty iha pilkulleen... VITTU! se antoi mulle ny viel yhden lipun et tuun hesaan ja laitan asiani järjestykseen ELI naitan itteni jollekin. mulla ei oo nyt muuta vaihtoehtoa..ei oikeesti..

Mitään ei ole sanottava nyt. Kaikenlaista tapahtuu, mut ei viitsi kailottaa viell. Monia näyttä kiinostavan tuo edellinen merkintä. Lupaan ihan pian valaista uteliaita, kunhan saan asian hoidettua loppuun. Ehkä se on jo huomenna. Haluaisin myös kirjoitella elämän pienistä valinnoista, jatkaen aihetta "maailmasta parempi" , mutta taidan jättä aihen myöhemmäksi ajankohdaksi. Henk. koht. elämäss on tapahtunut muutoksia, paljon uutta, outoa ja hienoa. Myös lemmikeillä on tapahtunut, muttä siitäkin vasta myöhemmin.
Ens pe lähtö Turkuseen, ihanaa, on jo ikävä niitä ketä siell odottaa (melkeinpä Turun slangiakin osan!). Mut nyt nukkumaan, hienosti valvotun yön jälkeen. Morjens!

Tätä päivä tulen muistamaan varmaan loppuelämäni. Joko hyvällä tai pahalla. En tiedä tulenko katuman tekojani vai kääntäkö tämä parempaan suuntaan. Ehkä tätä voi nähdä loppuna tai upeana alkuna. Elämästä ei ikinä tiedä, mutta ratkaisuja on tehtävä suuntaan tai toiseen. Ja on elättävä niiden kanssa.

Jaahas, nyt sit ei olekkaan enää nettiä käytössä 24h/vrk, itseasiassa ei ollenkan kotona. Ai kamala mitkä vieroitusoireet! Vurokauden ilman nettiä ja piti lähteä kaupungin toiseen päähään että pääsisin tarkistaa, onko mitään tapahtunut. K U O K U S S A !

Halusin päästä keväällä vapaaehtoiseski jonnekkin muualle. Tekemään jotain konkreettistä, hyödyllistä. Kuitenkin homma tyssäsi siihen, että kaikki maksoi aivan liika minun kukkarolle. Olikohan se "halvin reissu" jotain parisen tonnia + kulut Suomessa, kuten vuokra yms ja päälle lentoliput. Jooh, ei onnistuu mult. Harmi, sillä olisin todellakin halukas tekemään jotain jolla olsi hyötyä. Eilen juttelin yli 20v naisen kanssa, joka halusi lähteä ulkomaille, vapaaehtoiseksi johonkin lintu hommaan. "Päästelemään aroja vapaaksi" ja "seuraaman niitä luonnossa", kuitenkin maksamatta mitään tuosta hyvästä ja vieläpä pysyä Euroopassa. Risitiinriitaista (arat elää etelä-amerikassa) ja lapsellista. Ainakin minun mielestä. Vaikka minun elämä pyörii eläinten kanssa aika pitkälle, en kuitenkaan voi ymmärtää miksi pitää lähteä "vapauttamaan aroja" jonnekkin Argentiinaan, kun siellä olisi paikalliset pulassa. Suurin osa harvinaisistä eläimistä kärsii juuri tuon takia. Paikallisväistö on köyhä ja tekee mitä vaan saadakseen rahaa - eli ruoka perhelleen. Moni ei edes tiedä että ehkä pesästä juuri ryöstetty poikanen saatta olla ainoa poikanen luonnossa tällä lajilla koko maapallolla. Me länsimäiset taas käytämme tätä hyväkseen törkeästi. Ensin salakuljetetaan maahaan eläimet, yleensä ei suoranaiseti vaan kolmaiden maiden kautta, sitten kun se yksi sadasta selviä hengissä myydän "tarhakasvattina" eteenpän, ostajaa ihastuu noin upeaan lemmikkiin, jonkun ajan kuluttua kyllästyy (sillä etukäteen ei ole ottanu selvä eläimen elintavoista, psykologiasta ja vaatimuksista sen vertaankaan) tai eläimessa ilmenee käytöshäiriötä, se lähtee kiertoon. Kierrossa olleena tarpeks kauaan saa piikin/kuulan tai kuole muutenkin liian aikaisin. Joku näke telkkarista taas surku tarinan raukasta söpöstä pörrösestä ja tahtoo lähteä maailmaan ääriin pelastaman "pikkusia". Miksei kukaan ajattelee tossa vaiheessa "lähdenpä auttamaan paikkallisia tulemaan toimeen ja saaman koulutusta, niin ne kylläisinä ja tietävinä ihmisinä jättävät eläimet omiin oloihin, niille ei tule ees tarvetta hakea sielt mitään pois"?! Näin minä tekisin, ja moni järjestö tekeekin, Onneksi! Onneksi täällä on muitakin kun ihQDaa LoLLiPoP TeiNiXia jotka eivät ajattelee napaansa pidemmällä (valitettavaa, mutta moisia aikuisia sitäkin suurempi joukko). Vaan tekevät työtä niin ihmisten kun tämän maapallon hyväksi, sillä näkevät kokonaisuuden!

http://www.worldparrottrust.org/ olen ylpeä että yhdistyksemme on tämän järjestön jäsen! Eli minäkin teen edes jotain asian eteen. Harmi vaan, että vain muutaman euron muodossa, mutta parempi se kun ei mitään. Joku päivä vielä siell "kentällä" ;o)

Taas aamukrapula. Heräsin juuri 15min sitten. Nokka tukossa, kurku kipeä ja aivot pehmentyneet pahasti. Kuumetta taita olla, en ole mitannut kyll. Edith Piaf soi ja linnut onneks ihan rauhassa. Taidän viettää koko pv peiton alla. Pepin kuoleman syytä ei selvinny, mutta epäilen pahasti että osayylisenä on emolintujen "naapurit" eli ruskeapää ja senegali tyttöpari. Eniten tuo Patsy (ruskeapää) näyttää häiritsevän noita emoja, joten se saa lähteä. Edna sitten muutta Homo-Leskelle kunhan saadan Patsylle ensin koti. Homo-Leski on muuten kanssa nykyän täällä galleriassa, koitakaa löytää ;)

En musitanut kehuskellä, kävin pe tuon pörriksen (tunnetaan nykyään myös nimellä Hot Nursetus) kanssa mamassa. Herra osti mulle siiderin, kattelin sitä hetken ja kävin hakemassa alkoholittoman. Jee, kyll mä pystyn pitää tän tipattoman (kunnen Turkkuseen päädyn)!

Eilen heräsin klo 8.30 iloseen puheluun ex naapurilt. Hän sai poikavauvan. ONNEA sinne!!!! Äiti oli niin reipas 20min synytyksen jälkeen että oikein ihmetytti, mut hyvä niin!
Iltäpäivällä kävin Leg'in luona leikkaamassa rosellan kynnet. Leg oli taas oma itse ja paluumatkalla mulla oli aivan hieno, aito Venetzialainen naamio (tämä on jo kolmas sieltä päin)! Kiitos Leg!

La 14.01. meidän lintupäivät saavat uuden näkökulman. Aloitamme käynnit eri palvelutaloissa. Suomessa on tähän mennessä on ollut terapiakoiria, nyt me aloitetaan vastavaan jutun lintujen kanssa. Eli paikalle tuodaan isoja papukaijoja, joita saa ottaa syliin, silitellä ja jopa käskeä tekemään pari temppua (kaikki eivät tempuja tee). Tämä on mielestäni aivan upea juttu. Ja hienoa että itse voin osallistua tähän mukaan. Voin henkilökohtaisesti tuoda iloa jollekin ihmiselle. Minulta se ei vaadi kovin paljon, mutta saatta olla toiselle iso juttu. Ihmiset eivät edes ajattele kuinka yksinäistä elämä vanhuksilla on sielä, vaikka eivät olekkaan yksin. Nyt me voidaan piristää heidän eloa edes vähäksi aikaa. Tämäkin oli Leg'in idea, mahtavaa sellainen! Toivottavasti Polly osaa käyttäytyä kunnolla myös ilman valjaita, temperamenttinen neiti kun on.

Kohta oma nurse tule hoivamaan minut, jee :o)

Peppi löytyi kuolleena pöntöstä, mitä tapahtui en osaa sanoa. Ehkä emot häiriintyi kun tarkistin viimeks sitä. Illalla se vielä piti ääntä, aamulla ihmettelin kun ei kuulunut mitään. Tarkistin, makasi kuolleena, kupu kuitenkin täynä, eli ei ainakana nälkään kuollu. Ehkä joku muu syy, en tiedä. Tiedän että ensi kerralla pesitetään hieman eri olosihteissa ja erilaisessa pöntössä, joka on rakenettu niin että pystyy tarkistaa poikasta, häiristemättä emoja. Toivottavasti jo keväällä.

Tunnet jonkun elävän pallon rinnassasi joka pyrki pois, sydän hakkaa välillä nopeasti ja välillä hidastaen. Adrenaaliini veressä ja aivoissasi saa sut sekunninmurrososassa käymän läpii kaikki tuneet syvän vihan ja ikuisen onnellisuuden välistä. Pikku pääsi ei pysty käsittelemään näitä, et itse tiedä onkoha tämä rakkautta vai vihaa, onnea vai surua. Pallo rinnassa alka pyörimään uudestaan ja kovemmin, se pyrki ulos just nyt. Haluat purkaa tunteet, haluat huutaa, mutta tiedät, että kaikki palaa takaisin, et voi sille mitään. Jollaki ihmen sairaalla tavalla nautit tästä kaikesta. Ja haluat lisää. Elämä on ja tule olemaan haluaisitko tai et...

Aamukrapula - termi jonka kehitimme Homo-Lesken kanssa. Se kuvasta oloa silloin kun et ole ottanut tipan tippakaan ed iltana, mut aamulla aivot ihan kun johonkiin pehmeseen kääritty ja heitetty päin seinää pari kertaa, sit laitettu lillumaan johonkiin tosi paksuun nesetseen, ettei varmasti yhdistä kunnolla. Nyt on aamukrapula. Mieli tekee nukkua ja nukkua.
Kulta tuli eilen. Kävimme tapamassa hänen kavereit Mamassa. Minä join teetä! JOO! Yritän pysyä tipattomassa tammikuussa. Katsotaan mitä siitä tulee, varmaan sorrun heti ekana vkl:na, eli tänään-huomenna.
Mulla oli muutenkin Mamassa jotenkin sellainen olo "et mitä mä tääll teen". Seurassa ei ollut mitään vikaa, mut vaan oli jotenkin apaattista. halusin vaan takas kotin nyhvä tuon yhen kaa. Itsekästä? Ehkä. Olen miettinyt tuota, missä menee terven itserakakuden ja itsekkyden rajaa? Milloin ihminen ylittä sen ja huomaako hän itse sen? Minä en kamalasti nauti tilanteest jossa mua ei huomataan, haluan olla keskipiste. En tee sitä tietoisesti, mutta jopa yhdistyksemme chatissa aina käännän puheet itseeni tai asiaan joka koske mua. Huomasin tässä sen taanoin. En halua olla se jota kukaan ei huomanut ja jälkeenpäin kun joku ottaa puheeks niin yksikään paikalla olleeista ei osaa sanoa mitään. "Ai kuka Vissy?! Oliko täällä sellainenkin?!" Eli olenko minä itsekäs ihminen? Vai itserakas olis sopivampi ilmaisu tähän vaikka ovatki molemmat synonyymejä. Olen aina pitänyt itseäni eläinrakkaana ihmisenä, mutta onko se sitä? Vai onko sekin vaan itsekkyyttä? Minähan pidän luonottomissa oloissa eläimiä jotka eivät kuuluu tänne. Saan kamalaa tyydytystä siitä että ne lisääntyvät, vaikken tiedä minne poikaset päätty, millaisille eläinrääkkäijille. Eli taas rakastanko eläimiä vai itseäni? Pidän tätä päiväkirjaa aivomesti, kuka tahansa pääse lukemaan tätä, silti kirjoitan tänne henk.kohtaisia asioita, eli haluan näyttä ihmisille itseäni, hakea hyväskyntä. Tervettä itserakkautta vai itsekkyyttä? Nooh, tätä tää on aamukrapula...

Sitä sit ku koko päivän ahertanu ja suostunut luopumaan rakkaistaan (em. peitto ja tyynyt) niin yks ilmoittaa ettei tulellaan huomen (tänään) vaan vasta torstaina! Just!