IRC-Galleria

Perhe ja ihmiset ympärilläni ovat minulle kaikki kaikessa. Olen pehmeä, onnellinen ja luotettava Merlot-rypäle. Pidän ihmisistä hyvää huolta ja viihdyn keittiössä kaiken tohinan keskellä. Kutsun mielelläni sukua ruokailemaan yhteisen ruokapöydän ääreen. Olen humaani ja siksi minusta on helppo pitää jo ensi tuttavuudella. Mottoni elämään on – kohtele ihmisiä kuin haluat itseäsi kohdeltavan.

Sovin hyvin yhteen yleisesti useiden liharuokien kanssa. Pehmeän hedelmäisen luonteeni johdosta tulen toimeen myös täyteläisten pastojen ja pataruokien kanssa. Pehmeimmilläni sovellun punaviinien ystäville vaikka ihan seurustelujuomaksi.
_________

Aika osuva, eikös? varsin tuo "elämä on" ja "kohtele ihmisiä kuin haluat itseäsi kohdeltavan" ovat olleet mun avainlauseita jo vuosia! Mistä noi voi senkin tietää?! http://www.viinilehti.fi/viinikone

If one day, you will wake up to me and ask me which is more important.... My life or Yours? I answer back, Mine! You ask me in disbelief how I could be so selfish and unloving!? After a sweet kiss on the cheek -- I whisper... because YOU ARE my life!!

Kohta mä en uskalla nukkua ollenkaan, ku joka aamu herätessäni tiedän asioita joita ei vältämättä tarvii tietää. Ja nyt TAAS osuin niin oikeaan, että pelottaa... Velhona oleminen ei olekaan niin kivaa ja hauskaa!

Enpä ole pitkään aikaan nähnyt jenkki komedian, kaiken lisäksi musikaalin (SO GAY!) josta voin sanoa että "olipa hlv:n hauska" Ei oo vakinaista huumoria, josta yritetään saada väkisinkin ihmiset nauramaan. Vaikka samoja kliseitä käytetään kuin muualla, ne kliseet on juuri sen takia siinä että ne näyttävät niin naurattavilta. Myös koko musikaali tyylille nauretaan. Loistava, loistava teos, tai siis ainakin tästä luokasta parhain. Loppu lässähtää enkä voi sanoa että siitä leffasta tulisin mun lemppari, mut silti, kande kattoa edes kerran. Vaikka jo sen takia että upeat näyttelijät mukana mm Uma Turman ja se..mikä sen nimi olikaan.. sen Sara Jessica Parkerin ukko.

Tietenkin lisään tähän, aih-niin-rakkaasta, youtubesta pätkän. Ei oo kyll edes paras kohta leffassa, mut en löytänyt sitä yhtä mikä oli mieless. Tää toimii kans loistavasti, ainakin jos osaa nauraa ittelleen http://youtube.com/watch?v=u0WxQL47ZEs

Kyllä voi! Ainakin Martinuksessa perjantaina 29.4.2007 klo 18.00, jossa vammaisten ja ei-vammaisten tanssijoiden Tanssiyhteisö Rajat'on sekä nuorten kuvataiteilijoiden KuuMaa -performanssiryhmä tuovat stagelle yhteisen produktionsa "Leijutus". Rajat'on on tunnettu Vuoden Teatteriteko -palkinnolla v. 2000 palkitusta OLOTILA-tanssiteoksestaan, jolla se on kiertänyt sekä kotimaassa että ulkomailla. KuuMaa on puolestaan esiintynyt mm. Ladas-performanssi- ja Koe-festareilla.

- Produktio on ollut mielenkiintoinen ja haasteellinen. Tuotanto/esiintyjä-ryhmään kuuluu 13 henkilöä, jotka tulevat eri toimintaympäristöistä ja tottuneet eri työskentelytapoihin. Tämä on ollut vahvuus, koska ryhmän sisältä on löytynyt myös puvustajaa, musiikin säveltäjää, multimedian tekijää.

Koreografian "Leijutukseen" on tehnyt koreografi, tanssija ja DanceAbility-tanssinopettaja Pauliina Lappi-Ruhanen yhdessä työryhmän tanssijoiden kanssa. Koreografin mielestä voitaisiinkin puhua moniammatillisesta ja poikkitaiteellisesta työryhmästä. Hänen visionsa on oma tanssiryhmä, jossa jokainen ryhmän tekijä ja kokija uskaltautuisi astumaan omien "mukavuusalueidensa" ulkopuolelle ja innostuisi tekemään ja luomaan työprosessin aikana sellaista mitä ei aikaisemmin ole tullut tehtyä.

Työkaluina esityksen valmistamiseen on käytetty Suomeen vauhdilla rantautumassa olevaa kontakti-improvisaatioon pohjautuvaa, postmodernin tanssin DanceAbility-menetelmää sekä Lappi-Ruhasen omaa voimauttavan tanssin menetelmää. - Koreografina minua ei kiinnosta ovatko tanssijani vammaisia vai ei-vammaisia tanssijoita. Tanssissa on minulle kyse luottamuksesta ja yhteisen kielen löytymisestä. Ryhmä luo omat sääntönsä, joskus toimimattomatkin, mutta kokemuksesta oppii, toteaa Pauliina Lappi-Ruhanen.

Teokseen kuuluu olenaisena osana taustakankaalle heijastettava videokuvaspektaali, jonka on luonut Jonne Pitkänen Ismo Helénin avustamana. Siinä videokuva on dialogiassa sekä musiikin että tanssijoiden liikkeiden kanssa.

Teoksen musiikin on säveltänyt Ismo Helén ja puvustuksen on suunnitellut Kristiina Sario.

"Leijutus"-tanssiteos sai ensi-iltansa Kanneltalon Galleriassa 12.1.2007 TARUn taidenäyttelyn avajaisissa. TARU -projekti on Euroopan Sosiaalirahaston rahoittama kolmevuotinen projekti, joka edesauttaa vähemmistötaiteilijoiden työnsaantimahdollisuuksia. TARUn kohderyhmään kuuluvat ammattimaisesti työhönsä suhtautuvat vammaistaiteilijat, maahanmuuttajataiteilijat ja nuoret tai juuri valmistumassa tai juuri valmistuneet taiteilijat.

Harvoja kertoja kun olimme fiksuja ja teimme oikeat ratkaisut - mentiin kotiin nukkuu baarista eikä jatkamaan toiseen

Pian oma "mulatti" saapuu kotiin!!!!! Ikävä jo kova....

Mikä on AbFabin salaisuus? Miksi niin monen (nimenomaan) homon ehdoton ykkönen? Miksi niin moni nauraa Ednalle ja palvoo Patsyä? Ei tarvi olla psykologi osatakseen vastata näihin. Samaistuminen. Jokainen joka tykkää sarjasta samaistuu hahmoihin, mutta ei ehkä niin ku itse sen kuvittelevat! Tajusin nimittään että kaikki haluaa olla yhtä "kovia jätkiä" ku Patsy. Ämmä vetää viina ja huumeita, ei syö mitään, panee kaikkea mikä liikkuu mutta silti kaunis, hoikka, rikas (tai nooh, ei tee mitään ja elää toisten siiveillä) ja haluttu. Edina on taas kun jokainen homo okeasti on. Säälittävä, ylipainoinen, juopotteleva, vastuuton, neurooseja täynnä tyyppi jonka kurjuudelle ei voi ku nauraa. Mutta itsehan sitä ei Edina (lue homo) myönnä. Minäkin olen samanlainen...

Tajusin myös yhden toisen asian tänään. Se mitä pelkäsin ei tuu enää takas. Tiedän mitä tunnen ja asioiden jäsentäminen lokeroihin on yllättävän helppoa!