IRC-Galleria

Jos luet tämän,
kirjoita biisi, joka
sinulle tulee mieleen
minusta. Kiitos.

ja tänään on mun toinen kuva päivän kuvana! http://my-gallery.ru/view.php?nick=DQS&image_id=54705 Nyt se on todistettu et venäläinen mentaliteetti eroa suomalaisesta....

HIH, pääsi sitä syndepäivänä loistamaan tuoll venäläisessä galtsussa päivänkuvassa http://my-gallery.ru/view.php?nick=DQS&image_id=54814

PARTURIIIIN!

Tää tukka on jo prkl:n liiiiiiiiiian pitkä ja ärsyttäväääääääääää... Kohta oon kalju taas!

http://my-gallery.ru/index.php

Myivät sitten suomalaiset koko paskan maailmalle... http://www.taloussanomat.fi/page.php?page_id=95&news_id=20079795&rss=2i

siis miten joku biisi voi olla vanhempi kun minä mutta toimia edelleenkin! Saa mut itkemään joka krt!

http://www.youtube.com/watch?v=6d6u8ABcsbc

ja kun katsoo RELATED niin ui ui, mitä kaikkea kivaa sieltäkin löytyy...

Tälläisten hetkien jälkeen sydän on täynnä painavaa tunnetta joka kaiken lakien vastaisesti nostattaa sinua ilmaan. Lyhyen hetken et ole yksin ja vaikka tiedät ettet näe häntä enää koskaan, sitti tunnet vihdoin saavasi henkeä täysin rinnoin, vaikka olet maan alla, tunnelissa jossa ilma ei ole vaihtunut vuosisatoja. Vain hetken toisen poski on poskeasi vasten ja näiden sekuntien aikana yrität jättää mieleen sen kaiken. Ihon tuoksun, sängen karheutta, huulien kosteuden, silmien värin, tuuhean tukan kädessäsi ja kuin loitsua toistelet mielessäsi "tulemme vielä näkemään, varmasti näemme". Ja ehkä ette näe koskaan, kun eivät näe päiväperhoset aamukoittoa, elämähan on julma ja me olemme vain käsinukkeja universumin julmissa arpapelissä. Mutta kun hän lähtiessä kosketta sinun kättä, jättäen siihen tunnen että olet juuri polttomerkattu karjaeläin, vannot itsellesi että lähdet samalle polulle jota pitkin hän kulkee joka aamu ja ilta töihin, kauppaan tai muuten vaan lenkille. Vain sen takia että näkisit edes vilauksen hänestä, ehkä hän jopa katsoo sua silmiin ja saat taas tuntea hänen posken poskeasi vasten....
Mutta kun hän sulkee oven lähtiessä sä menet istumaan ammeeseen, luet jonkun kirja, otat punaviinilasin. Et voi keksittyä kirjaan vaan mielessäsi poski, huulet, silmät, tukka. Yrität saada sen kaiken mielestäsi, nouset ammeesta ja menet istumaan hetken koneella ja sitten nukkumaan. Seuraavana päivänä kaikki on jo niin kaukana todellisuudesta ja arjesta, että luulet kaiken olleen unta.
Mutta ehkä miljoonien vuosien päästä, kun sinä olet joku ihan muu ja jossain ihan toisella planeetalla, viereesi istahtaa hän. Sinun ei tarvitse edes kääntyä nähdäkseen hänet, sillä muistat sen tuoksun, sen lämmön. etsit sormipäilläsi hänen sormia, otat lujasti kiini ja sanot "vihdoin me tapasimme"...