Ainakin ortodoksisessa paastossa juju on siinä että luovuttuaan maalisista, tarpettomista nautinnoista, jotka ei loppujen lopuksi elämä muuta voit löytää jotain suurempaa henkisesti...
Olen aina tuntenut vetoa tietyntyyppisiin ihmisiin, kuten me kaikki. Halusin edes kerran kokeilla, toteutta fantaisani (kuulostappa rivolta!), mutten koskaan onnistunut. Tämä tunne on vaan entistä enemmän ollut päässäni, kasautunut pikku palloks ja odotti ulospääsyä. Viime launtaina vihdoin viimein sain mahdollisuuden. Mutten käyttänyt sitä. En voinut vaan lähteä toisen kanssa kun on omaaki mies. Hassua, mutta mulla on vaan HLV:n hyvä fiilis, tunne löytäneeni rauhan tämän asaian kanssa. Myös olen varma tunteistani ja tietoinen mitä haluan tästä suhteesta. Jotenkin kevyt, helpotunut olo. Onnellisuus on pienissä asioissa, muistaka se!