IRC-Galleria

Tässä sitä taas mietiskelee asioita omassa päässä. Oikeastaan ei enää mieti kovin vanhoja asioita, jotka ovat ajankanssa muuttuneet vanhoiksi. Nyt sitä vaan miettii, onko itsestä tulossa sydämmetön paskiainen vai langennutenkeli vai jotai pahempaa? Tuntuu, että mikään ei paina omaatuntoa, joka on silleen outoa, koska ajattelen asioita tarkasti ja silleen. Tunteet-mikä se on? Tuntuu niin oudolta sanalta... Taitaa se viedä kaikki veronsa ihmisestä, siis kokemukset, oli ne positiivisia tai negatiivisia. Ainakin itse tajuaa, että ei sitä kierrettä voikkaan lopettaa, vaikka haluaisi. Se on aika jännää ja outoa. Mutta tavallaan sitä ei vielä ole tullut satutettua ketään pysyvästi...siis tällä hetkellä, mikä on positiivista. Elämä on mielenkiintoinen peli, joka ei koskaan lopu ja saa käänteitä kokoajan. Voisko elämästä elämänä kirjoittaa kirjaa? Kirjaa, joka olisi opas toiselle elämälle joka tarvisi johdatusta, mutta eiköse kuitenkin ole niin, että oman kokemuksen kautta oppii parhaiten? Kantapäänkautta varsinkin...vai? On se niin..varmasti..kait? Elämä on mysteeriä.

Lainaan filosofian kirjasta toteamusta:" Se mikä on epätosi, on tosi. Ja se joka on tosi, on epätosi..." <--mihin tuokin toteamus vie??Tuskin pimeää polkua kauemmas?!?