IRC-Galleria

Hermohan siinä menee kun yrittää ääliötä vakuuttaa, ei sille vain mitään voi. Seuraa foorumikeskustelu, joka käytiin aiheella "onko tanssiminen syntiä?". Ilmeisesti joku huolissaan oleva juuri uskon löytänyt keksii kaikkea itseään huolestuttavaa. Muutama sivullinen vastauksia, joista päätin tarttua yhteen todella provosoivaan viestiin, jossa puututtiin erään kirjoittajan vastaukseen siitä, kuinka yksi kirjoittaja kertoi tanssivansa muksunsa kanssa röllin tahtiin. Kirjoitin seuraavanlaisen vastauksen(viestissä on lainattuna kokonaisuudessaan myös tämä kyseinen viesti, mihin vastasin):


(Lainattu Teksti)
X kirjoitti:
Haloo, haloo, nyt tulisi jo hälytyssireenien soida ja lujaa!

Siis röllihän on peikko. Peikkoja ei ensinnäkään mainita Raamatussa ja toisekseen ne ovat maagispakanallisen kansanuskon tuotteita. On juotu sahtia, tanhuttu ja palvottu peikkoja. Ja nyt teidän lapset tanssii tällaisen peikkomusiikin tahtiin? Vaikka laulussakin sanotaan, että "tässä tulee hirmuinen rölli". Tuossahan tyyppi itsekin varoittaa, että tällaista tulee varoa.

Homma menee niin, että ensin lapsen kanssa tanssahdellaan röllilaulun tahtiin, sitten luetaan satuja joistain menninkäisistä ja prinsessoista ja kohta lapsi sitten lukeekin harry pottereita. Tämän jälkeen on peli yleensä menetetty, lapsi/nuori alkaa polttamaan tupakkaa, juomaan kaljaa ja pukeutumaan mustiin. Lopulta se luukuttaa päivät pääksytysten hevimusiikkia huoneessaan ja palvoo jotain che guevaran julistetta.

Tällaistako tahdotte lapsillenne??

(Lainattu Teksti loppuu)


...Ja tämän yllä olevan tekstin luettuani toivon, että X on parodian ja stereotypisen kiihkoidiotismin mestarikirjoittaja.

Rölleistä vapaa-ajattelijaan ja hevariin, joka pukeutuu mustiin ja lukee kevyttä fantasiakirjallisuutta. Kuulostaa itse asiassa melko hyvältä kehitykseltä.
-Luultavasti lapsi siis osaa silloin lukea myös monimutkaista tekstiä, jossa on konsepteja, joita ei tästä maailmasta elävänä löydy. Viittaa mielikuvitukseen, yhteen suurimmista lahjoista mitä ihmisellä on.
-Che Gueverasta voidaan päätellä, että nuori myös osaa ajatella itse, ei purematta niele valmiita, mahdollisesti vääriä mielipiteitä. Jos hän nimittäin jostain on Che Gueverasta kuullut, hän on kuullut opiskelijoiden keskuudessa hänestä puhutun hyvän vapauden puolustajana.
-Mustiin pukeutuminen voi olla merkki siitä, että hänen mielestään nykyinen maailman on mätä, sotien ja kaiken pahan kattila, missä teollisuusvaltiot sortavat heikompia valtioita, että meillä olisi suomessa muutaman euron halvemmat kännykät... Tai sitten hän vain pitää mustasta.
-Hevimusiikin nousua tuskin kukaan voi enään kieltää, siitä on tullut valtavirtaankin jo merkittävä soundi. Musiikkityyli taas ei liity mitenkään kyllä uskontoon tai mihinkään muuhunkaan, olen kuullut Jumalan kunniaksi "laulettavan"(suom. muristavan) niin raskaassa blast-beat kellarihevissä, etten ole ikinä kuullut niin puuroista örinämetallia maallisen musiikin puolella. Mutta samoin olen kuullut räppiä, kuorolaulantaa, hard elektroa, ebm:ää, gothicia, hard corea, nu metallia.... Musiikkityyli ei musiikkia vielä tiettyyn hengellisyyden kategoriaan sulje.

Siitä miten nämä yllä olevat liittyvät tupakkaan ja viinaan, en osaa kyllä sanoa, mutta siitä voin olla varma että kaikki yllä olevat ovat jos jotain mielestäni ihailtavia ominaisuuksia: Hyvä mielikuvitus johtaa helposti taiteellisiin taipumuksiin, musisointiin, maalaukseen, jnejne. Kriittinen ajattelu auttaa kehittämään maailmankuvansa sellaiseksi kuin itse näkee, ei sellaiseksi kuin media sen meille ojentaa. Samalla voidaan jopa saada poliittista valveutuneisuutta vaikuttaa asioihin, eikä vain voivotella niistä kotona neljän seinän sisällä. Ja useimmat (stereotypioita, pyydän anteeksi) hevarit, moppitukat, gootit, punkkarit ja hipit ovat huomattavasti suvaitsevampi ja avoimempia yhteisöjä kuin tälläiset "perustallaajat", jotka katselevat yleensä kaikkia muita nenänvarttaan pitkin kuvitellen olevansa parempia jostain syystä.

Sitten kun tämä off-topic on saatu pois alta: Onko Tanssi mielestäni syntiä? Nimimerkki Hugo Boss kirjoitti aiheesta mainiosti tuolla toisella sivulla. Se on omista tarkoitusperistä kiinni. Sen lisäksi itse koen että miksi meille tulee tarve tanssia, kun jotain rytmiä kuulemme? Jos sitä heti lapsuudesta alkaen iloisesti hymyillen luonnostaan alamme tehdä, kertoo se jostain muusta kuin lihallisista tarkoitusperistä. Niitä ehkä myöhemmin tulee myös siihen lisäksi, mutta itse ainakin käyn säänöllisesti reiveissä tanssimassa auringonnousuun asti(ilman viinaa ja huumeita, voinen lisätä vielä ottaen huomioon reivikulttuurin yleiset ennakkoluulot valtamediassa),ilman mitään sen kummempia taka-ajatuksia kuin hauskan pitäminen muutamien lempi-DJ:n settien tahdissa. Emäntä on välillä mukana, välillä lähden yksin, mutta eipä ne koskaan ole miksikään humalaisiksi orgioiksi yltyneet.

Aktiivisen reivailun lisäksi oma kultsi harrastaa nykytanssia, jonka voisi kaiketi luokitella löyhimmillään moderniksi baletiksi. Tanssista tulee siis helposti myös taidetta. Onko taidekin syntiä? Vai olisiko sittenkin lahja...

Mikäli oma uskosi horjuu tanssiessa, ehkä tanssi ei sinulle sitten sovi, mutta elämästä kieltäytymisestäkin on kyllä raamatussa kohtansa.



Näin kirjoittaessani olin mielestäni ihan tyytyväinen omaan viestiini. Ei liikaa vittuilua edelliselle kirjoittajalle, vaikka hänen mielipiteensä ovatkin suoraan kuin keskiaikaisesta puritanistiperheestä. Mitenkä tämä keskiajan ihmelapsi sitten vastaa viestiini? Kas näin:


(Lainattua tekstiä)

dealis edellä vastasi pitkästi viestiini, siitä iso kiitos. Mutta katsokaapa mitä kaveri kirjoittaa, onko tuollaiset mielipiteet muka linjassa helluntaiherätyksen virallisen linjan kanssa.

Kauniilla tavalla dealis siis ilmentääkin sitä, mitä ihmisestä voi tulla jos sallitaan röllit, uno-kortit ja sadut.

(Lainaus loppuu)

Noh, enpä voinu asiaa tuohonkaan jättää, äijähän siis vain ilmoitti että minä olen pakana, jonka ilmeisesti vanhemmat kasvattivat kieroon uno-korteilla, röllillä ja saduilla. Joten taunttasin takaisin:

Kerro toki, missä kohden helluntaiherätyksen ohjelinjoja kielletään kielletään kertomasta lapsillenne satuja, tai pelaamaan heidän kanssaan korttia ajanviihdykkeenä. Itse en kumpaakaan onnistunut näiltä sivuilta löytämään.

Fiktiivisiä vertauskuvia on myös raamattu täynnä. Jotkin olennot sen sivuilla eivät ole sen vähempää omituisia kuin missä tahansa kaunokirjallisuuden teoksessa.

Pelikorttien kieltäminen taas. Onko tällainen todellakin vielä jossain ohjesäännössä? Onko kiellon takana vieläkin inhimillinen erehdys tarot-korttien sekoittamisesta muinaisesta kiinasta lähtöisin olevan ajanvietteen kanssa, vai pelätäänkö yhä pelikorttien viettelevän ihmiset uhkapeleihin?

Eikä Xn hyökkäys itseäni kohtaan ihmisenä millään tapaa kumoa väitteitäni tanssin puolesta.


Elättelin toivoa että vaikkei henkilö mitään muuta tehnytkään aiemmin kuin haistattanut pitkät paskat kaikelle mitä sanoin, kuvittelin toisen mielipiteen tuovan jotain tulostakin. Noh, ainakin paljastui että vastassani oli juuri sellainen ihminen kuin kuvittelinkin:


(Lainaus herra Xltä)

Tässä nyt pitää huomioida ensinnäkin porttiteoria, se toimii kaikessa elämässä. Tupakin poltto johtaa mietojen huumeiden kautta lopulta LSD -trippeihin. UNO-kortit tekevät ihmisestä uhkapelurin. Röllimusiikin tahtiin liikehtiminen johtaa ihmisen jo nuorella iällä tanssimaan kotihipoissa ja harjoittamaan haureutta tanssilavoilla. Tässäkin keskustelussa on jo väkevästi todistettu paritanssin johtavan avioeroon. Ja vielä lopuksi sadut ja fantasia, ne tekevät lapsistamme roolipelaajia ja saatananpalvojia (siis hevareita ja gootteja)

Lisäksi tulee muistaa se, että Raamattu kehoitta välttämään sellaisia asioita, joita maailman ihmiset tekevät. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin asioihin, esim. golfata saa ja pärryyttää moottoripyörillä, mutta fantasiaa ei saa lukea eikä pilatesta harjoittaa.

(Lainaus loppuu)


Eli porttiteorian mukaisesti, mikäli olet kaupassa joskus lapsena maksanut RAHALLA omat karkkisi karkkipäivän kunniaksi, niin suuri riemu kuin se silloin olikin että sai omalla rahalla ostaa juuri sen värisen tikkarin kuin tänään teki mieli, niin samalla tuomitsit itsesi uhkapelikierteeseen loppuiäksesi. Kevyttä fantasiakirjallisuutta lukeva, sanotaanko vaikka Sir Gawainin tarinan lukija, on siis luultavasti kierteessä kohti mustia vaatteita, hyvää musiikkia ja niistä luonnollisesti johtuvaa roolipelaamista, mikä on kuten me kaikki tiedämme, saatananpalvausta. Mihin siis avaa portit kyseisen henkilön luultavasti lapsilleen lukema kirja, jota raamatuksi kutsutaan? Missä jumala pitää miehen elossa valaan vatsassa viikkotolkulla, käskee isää uhraamaan poikansa(vaikka pysäyttääkin tämän viime hetkellä), päähenkilönä toimiva miekkonen nostaa kuolleita haudoistaan ja päättää päivänsä ruoskittuna, orjantappurat päänahkaan painettuna, ristille elävältä naulattuna, toinen keuhko keihäällä puhkaistuna? Jos söpö tarina menninkäisistä ja keijuista johtaa saatananpalvontaan, niin mikä on tulevaisuus sitten lapsella, jolle tuollainen vanhempi lukee tarinoita kirjasta, missä tämä kyseinen demoni itse piinaa ihmisiä ja missä jumala antaa kyseiselle demonille vallan piinata ihmiskuntaa viikkokausia, jumalan vihan maljat kaadetaan ihmiskunnan ylle vitsausten muodossa neljän tuomiopäivän ratsumiehen kylväessä tuhoaan maailmaan demonien kera?

En edes jaksa puuttua tuohon roolipelaaja on saatanaapalvova, metallia kuunteleva gootti(enhän minäkään palvo saatanaa, vaikka kolme neljästä kohdalleen osuikin), se on niin itsestään selvä argumentti vastaväittelijäni typeryyttä kohtaan että enempää ei oikeastaan tarvita.

Täytyy myöntää että tuollaiset henkilöt ovat kyllä tehokkain väite evoluutiota vastaan. Kuinka helvetissä noin tyhmät ihmiset voivat säilyä hengissä, kysymys mikä saa Darwinin kierimään haudassaan.