IRC-Galleria

Kreisikomediat ovat kuolleet sukupuuttoon. Bio-Domen, Dumb & Dumber:in tai Ace Venturan tyyppisiä elokuvia ei enää tapahdu. Genrestä nousi kaksi uudenlaista subgenreä: Paskat parodiat, kuten Scary Moviet, Mitäs Me Spartalaiset ja Vamppyyrien Imussa, ja kreisikomedioiden hieman hillitympi, mielestäni se henkinen seuraaja edellämainituille elokuville. Tähän kategoriaan putosi Hangover - Kauhea Kankkunen.

Hangover alkoi vahvasti, ensimmäisen osan ollessa juuri ja juuri sattumiensa kanssa uskottavuuden rajamailla. Ehkä se teki elokuvasta niin huvittavan, että jokainen kunnon känni-illan joskus nähnyt tai viettänyt pystyisi kuvittelemaan sen olevan melkein mahdollista. Melkein. Hahmojen toilailu tuntui suurimman osan ajasta uskottavalta(olet hammaslääkäri,vedä kännissä oma hampaasi irti kun kaveri yllyttävät).

Hangover 2 heitti lisää kapuloita rattaisiin ja vei tarinan suoraan mahdottoman puolelle. Useammin kuin ensimmäisessä homma oli niin mielipuolista, että touhu tuntui enemmän klassiselta kreisihuumorilta, putoamatta koskaan kovin pitkäksi aikaa takaisin tavallisten kuolevaisten ongelmien äärelle.

Eilen näin kolmannen osan sarjasta ja totesin sen olevan täyttä paskaa alusta loppuun. Missään vaiheessa eivät vitsit tuntuneet hauskoilta, missään vaiheessa ei hommassa ollut kreisihuumorimeininkiä tai melkein uskottavaa, surkeiden sattumien summana tapahtuvaa kohellusta. Konsepti on kulunut, hahmot vedetty överiksi tai valiumiksi. Toivottavasti tajuavat kuopata sarjan eivätkä lähde Scary Movien ja American Pien linjalle, tuottamaan loputtomia jatko-osia, vaikka kaikki hyvät vitsit käytettiin sarjan ensimmäisessä osassa loppuun.

Päivä vaihtui ja ennakot parin tunnin takaa eivät pitäneet alkuunkaan paikkaansa. Erotaan kirkosta, \,,/


Hienoa, Räsänen.
*golfclap*

Päivi Räsänen, suomen surkein moraalinvartija, avasi sanaisen arkkunsa ja mitä tapahtui?
Eroakirkosta.fi kiittää:

BWAHAHA.

Tämä aivokuollut nauta tekee enemmän vahinkoa suomen kirkko-organisaatioille kuin koko uusateismi kamppanjoinnillaan koko loppuvuonna pystyy.

Ja miksikö näin tapahtuu? Koska tuo helvetin imbesilli tarinoi mielipiteitään kristillisessä teltassa, mutta hupsista saatana, koko suomi sai kuulla nämä mielipiteet ja eihän ne oikein painokelpoisia olleetkaan. Internet räjähti ja kansa reagoi.

Minä muiden mukana kirjoitin kevyen kommenttiraidan tuohon puheeseen. Ärsyttävä lehmä, ei voi muuta sanoa.

Starmade.

Youtube that shit.

Lomaviikosta tulikin sitte yli viikko ettei kirjotettu mitään. Sinne meni se 52 viikon targetti, ja voikin lopettaa galleriaan edes semiaktiivisen ajatustenrepimisen taas.

Emäntä kaverin polttareissa, tyhjättiin hieman backlogia leffojen kanssa. Monsters University, Croods ja Olympus Has Fallen.

Sitten ei pää enää kestänyt.

Olipas pirteä reboot tuo Teräksinen Mies. Kuten toisetkin kommentoivat, vanha teräsmies, täydellinen kiiltokuvapoju joka pystyy tekemään mitä tahansa ja pelastamaan kaikki, on kaikessa huvittavuudessaan menettänyt kiinnostavuutensa. Äijä on tuntunut amerikkalaiselta propagandatyökalulta, yhtä ontolta ja vailla mitään persoonaa. Paskat siitä, tuumasi Zack Snyder ja ohjasi Man Of Steel:in, mikä yrittää tuoda Teräsmiehen uudelleen massojen suosikiksi tekemällä miehestä inhimillisemmän kuin koskaan ennen.

Tarina potkaistaan käyntiin kuolevan planeetan pinnalta. Krypton on tuhoon tuomittu. Resurssien loppuessa tiedemiehet louhivat planeetan ytimen ja samalla varmistivat koko planeetan tuhon, mutta samalla kieltäytyvät näkemästä totuutta tekosistaan, kunnes on jo liian myöhäistä. Kryptonin suojelemisesta vastuussa oleva Kenraali Zod yrittää kaapata vallan pelastaakseen planeettansa, mutta mitään ei ole enää tehtävissä. Jor-El pelastaa ainoan poikansa lähettämällä hänet maahan, mikä oli yksi Kryptonilaisten aiemmin tutkimista planeetoista, vaihtoehtona koko kansakunnan uudelleensijoittamiseen.

Voimakkaasta sanasta huolimatta – Eikä tämä ole liioittelua – VIHAAN tieteen lavastamista syntipukiksi: Kryptonilaiset eivät synnytä luonnollisesti vaan heidät muokataan ja kasvatetaan geneettisesti vaadittaviin tehtäviinsä. He ovat kuluttaneet planeettansa resurssit loppuun ja siten tuhonneet Kryptonin, eivätkä suostu myöntämään että ovat voimattomia estämään tämän tuhon. Joka kerta, kun tiede on korottanut yhteiskunnan rauhalliseksi utopiaksi, samalla huonona puolena on jokin käsittämätön ja moraalinen epäkohta, mitä täydellisyyttä tavoitellessa ei ole ilmeisesti havaittu. Tämä on myös ensimmäinen kerta kun Kryptonin lähtöasetelma näytetään näin tarkasti elokuvassa.

Tämän lisäksi Man Of Steel hyppelee muutamassa minuutissa koko Clark Kentin lapsuuden yli, mikä yleensä on ollut Teräsmies- elokuvien ensimmäisen puoliskon teema: Kuinka Teräspoika opettelee hallitsemaan voimiaan. Nyt väläytetään vain pieniä kohtauksia kun hän joutuu pakon edessä pelastamaan ihmisiä piilotellessaan pienessä maalaiskylässä.

Russel Croven esittämä Jor-El pysyy oleellisena osana elokuvaa alusta alkaen. Hän kertoo nuorena aikuisena Kal-Elille hänen menneisyytensä ja tuuppaa tätä oikeaan suuntaan, eli viittasankariksi ja valoksi ihmiskunnalle.Lois Lanekaan ei ole enää pelkkä hysteerinen käsikarkki, joka joutuu ongelmiin ja sitä kautta pakotetaan ”nainen hädässä”-kliseen pääpilariksi. Uusi ja moderni nainen lyö jauhot suuhun sotilasjohtajille ja on tasavertainen henkilö muiden päähahmojen ohella.

Ettei homma menisi liian helpoksi, tässä vaiheessa Zod saapuu maapallolle pienen armeijan kanssa ja päättää ryhtyä muokkaamaan planeettaa Kryptonilaisille sopivaksi. Siinä sivussa kaikki ihmiset kuolevat, ellei näitä valtavia tuomionpäivänkoneita pysäytetä. No mikäs siinä, Teräsmies vain ampuu käsistään pieniä teräsmiehiä ja jakautuu kaikkialle yhtäaikaisesti, kuten sarjakuvissakin. Maailma pelastuu kolmessa sekunnissa ja kaikki hyvin.

No kun ei, tämäpäs onkin uusi ja mielenkiintoisempi Teräsmies, joka ei ole jumalan yläpuolella. Teräsmies ei pysty kaikkeen, hän tarvitsee ihmisten apua suunnitelman toteuttamisessa. Varsinkin kun vastassa on armeijatehtäviä varten geneettisesti suunniteltuja Kryptonilaisia sotilaita, joiden voimat, joskaan eivät ehkä yhtä hyvin hallinnassa, ovat kuitenkin vähintäänkin yhtä vaarallisia yhdistettynä taistelukoulutukseen. Hän on viimeisessä taistelussa valinnan edessä, missä molemmat vaihtoehdot ovat yhtä kauheita ja hänen on pakko valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta. Koskaan ei Lois Lanen alle lentäminen valoa nopeammin tuonut samanlaista tunnelatausta hahmolle.

Tietenkin kun Kryptonilaiset superihmiset ottavat yhteen meidän aurinkomme alla, mäiskintää ei näytä edes luonnolliselta, ellei paikkoja mene muusiksi. Tähänastiset elokuvat ovat olleet sen verran vanhoja tai pienellä budjetilla rakennettuja, ettei tuhoa ole ollut varaa näyttää ja taistelut ovat olleet pieniä avointen puistojen nujakoita. Tällä kertaa miljoonabudjetin fiiliksiin päästään käsiksi Teräsmiehen ottaessa iskun toiselta saman kaliiberin nyrkkisankarilta ja lentäessään neljän kerrostalon läpi jättäen peräänsä vain lasimurskaa ja betonipölyä. Mikään maassa rakennettu, mikä on pankkiholvia kevyempi, ei ota näiden voimien iskua vastaan hajoamatta ja kolmen kryptonilaisen taistelun tuloksena pieni kaupunki on kuin taistelun jäljiltä. Vihdoinkin Kryptonin nyrkissä on takana sellainen voima, mitä on kaivattu.

Zack Snyder onnistui ainakin itselleni näyttämään, miten on mahdollista muuntaa yksi tylsimmistä ja melkeinpä robottimaisen kliinisistä supersankareista inhimilliseksi ja haavoittuvaksi henkilöksi. Näyttelijävalinta on loistava, ja roolisuoritus on upea. Elokuva kertoo tarinan vastahakoisesta muukalaisesta, joka oppii hyväksymään itsensä ja yrittää parhaansa suojella ihmisiä, joiden kehitystä kohti kirkkaampaa tulevaisuutta hänen isänsä toivoi hänen ohjaavan. Haavoittuvainen supersankari turvautuu ihmisiin ja tekee yhteistyötä heidän kanssaan vihollisen ollessa liian uhkaava hänelle yksin hoideltavaksi.

Teräsmies on kasvanut aikuiseksi, ulos teinien voimafantasiahahmosta. 10/10.

Man of Steel. Trailerin perusteella näytti semitavalliselta teräsmieheltä, mutta Angry Joen reaktio ja arvostelu sai elokuvan kuulostamaan huomattavasti paremmalta.

Huomennapa ois ensi-iltaa, teatteria kohti.

Ensimmäistä kertaa paskartelin sinappia ite.

Liian mietoa, ilmeisesti liian pitkään keittelin että lähes kaikki potku katosi. Toisaalta tein valmiista jauhostakin, ens kerralla ostetaan siemenet ja kotonahan on huhmare ihan vain sitä varten, että voidaan tehdä siemenistä jauhetta.

Noh, kerkeää ennen jussia tekaista vielä toisen satsin.

Herää nyt sitten hirveessä kohmelossa kun eilen katselit Ubisoftinkin E3-striimin, kellon oli jotain päälle kolmen, ja tänään sitten kaveri herättää ja ilmoitti että nii, hesaa kohti puolen tunnin päästä.

Harvoin sitä näin terävästi on herätty ja valmistauduttu lähtöön. Man With the Iron Fists odottaa teatterissa.