Mä kuuntelen kaupungin huminaa,
siellä ihmiset ihmiset kulkee polkujaan,
niin kuin muurahaiset valtateitä rakentaa,
mutta minne ne menee,
minne ne menee?
Sinä olet minulle kuin sisko,
mä sanoin jo vuosia sitten,
ovet on auki maailmaan, mene vaan,
mä jään vielä katsomaan, ikkunaan.
Ja sinä olet niin kuin eilenkin,
kuvina ja silmienlumeina seinille varjoja heijastin,
tässä on dinosaurus, tässä on krokotiili niin kuin silloinkin,
kun kelloissa viisarit liikkui hitaammin.