istun yksin huoneessani, miettien eilistä...
miten kaikki voikaan olla näin sekaisin?
miksei mikään mene niinkuin tahtoisi?
Aina luulee löytävänsä tarkoituksen,
kunnes sekin katoaa...
Yksin voisi olla parempi,
ei ainakaan satuttaisi niin itseään...
Pää täynnä tyhjää on vaikea sanoa mitään...
Kuitenkin niin paljon kaipaan,
jotain mitä en itsekkään enää muista...
Pelkään huomista...
Mutta eikai se enää voi olla tätä päivää pahempi...?