IRC-Galleria

miten tyhjä olo voikaan olla. En olis ikinä uskonu et tää on näin raskasta.
mut minuutti kerrallaan, minuutti kerrallaan.

huu...kellon kyyläys on raskasta, mut ehkä se on sen arvoista...ainaki tilipäivänä:P

Nyt on melkein kaikki laatikot tyhjiä ja kämppä alkaa näyttää suht asuttavalta...on tässä viä aika paljon tätä "sisustamista", mut eiköhän se tästä...
sainpas netinki vaan toimimaan ja ilmotettua itteni työnhakijaks...kyllä musta viä johonki on...:D

huhhuh...ottipa koville mutta kyllähän siitä selvittiin...mitä nyt polvi on paskana, reisiä pakottaa ja kädessä on iso haava...
väsymys vielä painaa, mutta kyllähän se sen arvosta oli...kiitos tyypeille mahtavasta reissusta <3

huhuhuu...kyllä kultaseni...vieläkin alemmas voi vajota...

Voi kristus tätä paskaa

Minua ei voi tavoittaa,
kukaan ei koskaan kiinni saa.
En koskaan pysähdy.
En koskaan lopu,
vaikken koskaan alkanutkaan.

Jatkan vaikket minua näkisi
Joskus luulet etten koskaan etene,
joskus näet minun lentävän.

Unohdat minut hetkeksi,
kunnes vanhana katsot peiliin
ja näet,
mitä olet unohduksestasi maksanut.

Jokainen on oman elämänsä herra. Mut multa puuttuuki se elämä.

kuka meni kertomaan joulupukille?

Se sit lähti...Edessä pitkä, pitkä yksinäisyys...
joo, on meillä joulu...