IRC-Galleria

mä vihaan joulua...onks jouluna aina ihan pakko olla kotona...??
ei täälä vaan jaksa olla...tää o niin kaukana kaikesta...täältä ei pääse karkuun...
sit ku ei vittu omista tuota kännykkääkään niin vähän vaikea sitä on soittaa apua...
kaikki vaan huutaa ja haukkuu...sit ku vihroin teen kiltisti ja siivoon niin kaikki unohtaa mun olemassaolon...kukaan ei sano yhtään mitään...

pikkuveliki haukku huoraksi...on tosi kivat joulun odotus fiilikset...enpä oo viäkään systerini kans puheväleis...ei olla puhuttu pariin kuukauteen mitään...no eipä sillä kyllä mitään kuulemisen arvosta sanottavaa varmaan ookkaan...

emmä jaksa selittää mitä muuta o tapahtunu...kaikki o nii vitu vaikeeta...

Mä tahon pois täältä...

istun yksin huoneessani, miettien eilistä...
miten kaikki voikaan olla näin sekaisin?
miksei mikään mene niinkuin tahtoisi?

Aina luulee löytävänsä tarkoituksen,
kunnes sekin katoaa...
Yksin voisi olla parempi,
ei ainakaan satuttaisi niin itseään...

Pää täynnä tyhjää on vaikea sanoa mitään...
Kuitenkin niin paljon kaipaan,
jotain mitä en itsekkään enää muista...

Pelkään huomista...
Mutta eikai se enää voi olla tätä päivää pahempi...?

tuli sit verettyä eilen semmosetki lärvit ettei ikinä...
tuli kuulemma huudettua ja itkettyä ja hukattua kännykkä jonnekki nurmoon vittu...
ja tänään aamulla töihin...pää täynnä huutavia oravia ja muutenki niin vitun heikko olo ettei toista...silmät turvonnu umpeen ja kurkku kipee...olipa taas hauska ilta...:P

pää pyörällä,
taas vaihteeksi.
päivä hieman eilistä parempi.
jos vain joku vois kertoo mitä sitä pitäis tehä.
ja kuka sitä pitäis olla.

Tiedän kyllä kenet haluan,
mutta haluaako hän minut on ihan eri asia.
koko päivän olen vain kaivannut.
en saanut mitään aikaiseksi,
vain kaivannut.

Mutta ehkä vielä joskus saan pääni taas selväksi..
ehkä silloin jopa tiedän mitä tehdä...

Elämä sisälläni,
hukkuu ulkopuoliseen pimeyteen.
Se pyrkii kuolemaan,
jättämään kaiken taakseen.
Tuska sisälläni,
ahdistaa minut nurkkaan.
Haluaisin huutaa,
mutten saa suutani auki.
Joka hetki,
vajoan yhä syvemmälle...