Sain eilen luettua Tarmo Koiviston WWW.MAMMILA.FI-albumin loppuun. Oli kerrassaan mainio sarjakuva, mutta toimii kyllä vain niille, joille sarjan hahmot ja asetelmat ovat entuudestaan tuttuja. Kun nyt taas on pitkästä aikaa palannut Mämmilän pariin, on mieleen johtunut, että Mämmilähän on tietyissä suhteissa melko lailla mangan kaltaista. Koiviston piirrosjälki ei ehkä vastaa stereotyyppistä kuvaa "mangatyylistä", mutta sarjan pitkä (parikinkymmentä vuotta kattava) tarinakaari ja sarjan myötä elävät ja kasvavat hahmot ovat helposti verrattavissa tarinamangan parhaimpiin tuotoksiin. Mämmilästä voisivatkin monet mangasta inspiroituneet sarjakuvanpiirtäjänalut ottaa hyvin oppia siitä, miten juonta kuljetetaan ja tarinan henkilöitä kehitetään. Mitäköhän japanilaiset mahtaisivat Mämmilästä pitää, jos sitä nipponiksi joku vaivautuisi kääntämään?
Eilen tuli myös ostettua kahdella eurolla Shinya Tsukamoton Tokyo Fist. Jahka tuon kerkiää katsomaankin, on sitten ainakin jonkin verran tullut paikattua Tsukamoton kokoista aukkoa allekirjoittaneen japanilaisen populaarikulttuurin tuntemuksessa (tosin oma asiansa on, voiko Tsukamoton töitä luonnehtia sanalla 'populaari'). Molemmat Tetsuot tuli myös bongattua edulliseen hintaan nekin, mutta katsonpa nyt tuon Fistin ensin, ennen kuin ryntään niitä hankkimaan.