IRC-Galleria

Vaihdoin meseosotteeni, nykyään muotoa etunimi.sukunimi@janakkalalainen.com.

"Ihminen itse tietää, ettei kukaan ole häntä loukannut, vaan hän itse on keksinyt loukkauksen ja valehdellut kaunistellakseen, itse liioitellut voidakseen luoda kuvan, tarttunut irralliseen sanaan ja paisuttanut kärpäsestä härkäsen. Hän tietää sen, mutta loukkaantuu kuitenkin ensimmäisenä, loukkaantuu, koska se tuntuu miellyttävältä, luo suuren tyydytyksen tunteen, mutta samalla tuo tullessaan vilpittömän vihan."

Niin, aloitin eilen Dostojevskin Karamazovin veljekset, jonka joululahjaksi sain. Enää alle tuhat sivua jäljellä! ^_^

Mikki sanoi vakavana:
aiemmin olin mä pakarana
Olin pieni kaunis vako,
olin duunarin persvako ^_^

Mmmurgh. Ankeita nämä päivät ilman Maria. Töissäkin tympii, osaamaton olo. Maailma maistuu pahalle; rypsiöljy loppui, leivän kanssa vain juustoa ja kurkkua. Suosiolla lihaa syövät ja tomaattiallergiattomat saavat makkaraa ja tomaattia myöskin, minulta ne vain jätetään pois. Joskus saan paprikaa, mutta sekään ei ole korvike, vaan kaikille jaettava. Persus. Tahtoisi jugurttia! Mutta pihistelen.

Minusta tulee kellonsoittaja johonkin sopivan goottilaiseen katedraaliin, mahdollisesti Ranskanmaalle, näillä istumamäärillä. Vaan minkäs teen, näyttäisin hassulta seistessäni tietokoneen ääressä. Mietinkö todella, miltä näytän muiden silmissä terveyteni kustannuksella? Totta helkatissa, vaikken sitä itsellenikään kykene perustelemaan.

Melua.

Ihmiseltä lähti tukka - no, melkein. Paljon kuitenkin. Useita kiloja. Kummallinen tunne kun hiukset tunkee silmiin pitkästä aikaa. Jännä, hyvin jännä. Näytän 70-luvun uutistoimittajalta. Viikset vielä, joo, täytyy kasvattaa. Maksoin naisten hinnan, vaikka se kampaaja pyysi kolme euroa halvempaa miesten hintaa - sillä kuitenkin meni kymmenen minuuttia yli varatun ajan min neititukan kanssa.

Jaa-a, näkee ny milloin tänne kuvan lisään.

Lapset, lapset. Se on jo vuosi 2010. 1980-luvulla syntyneet ovat jo auttamattomasti ohittaneet teinivuotensa. 1970-luvulla syntyneiden keski-ikäistyminen on hienosti käynnistynyt. 1990-luvulla syntyneetkin alkavat jo olemaan ihmisiä. 2000-lukua käty jo ensimmäinen vuosikymmen. 9172, 8114, 1003. Muuten vain nelinumeroisia lukuja vailla yhteyttä mihinkään kronologiaan.



Kohta yksi: syntymäpäivä

Niin niin, minä olen vanha. Mutta sainpahan leivänpaahtimen.



Kohta kaksi: joulu

Kanta-Hämeen alueella. Suomalainen jouluruoka panostaa enemmän määrään kuin makuihin. Mari on yllättävän nirso suklaan suhteen.

Jouluaattona olimme Takajärvellä enon mökillä. Minä kairasin jäähän reijän - en niinkään tarpeesta, kunhan kairasin. Mari ja Esko tekivät saman. Kairaaminen on hauskaa. Söimme riispuurua ja pelasimme ristiseiskaa. Korttipelit kaiken kaikkiaan hallitsivat joululomaa. Sain lahjaksi mm. kirjoja (jei!), levyjä (jei!) ja DVD-elokuvan (jei!). Myös vedenkeitin ja aterinlaatikko tupsahtivat kontista, johan tässä niin kohti omaa kotia ollaan menossa.



Kohta kolme: uusivuosi

Päijät-Hämeen alueella. Ikä ja kammo ilotulitteita kohtaan ovat suoraan verrannollisia. Punaviini ja perunalastut ruokkivat nälkäisen kulkijan.

Olimme jälleen Nävereillä Nastolassa. Oijkein mainiota, elokuvia ja yleistä höpsötystä. Hein naapureilla oli paljon paukkuja, hallitsemattomasti poukkoilevia paukkuja. Aika kammottavaa. Valvoimme pidempään kuin ikinä uutena vuotena olen valvonut, heräämisen jälkeen Twilight-elokuva pakkosyötöllä. Ei ollut haitaksi vaikka veitsellä uhaten näytettiinkin, se on ihan jees elokuva. Ruokkii kylläkin käsitystä, että kulmakuppiloista tuttu "jurrinen tuijotus alta kulmain"-iskutekniikka tuottaa tulosta. Min puolestani tarina olisi ollut eheä päättyessään siinä vaiheessa kun Edward Kalpea ja Bella saapuvat yhdessä onnellisina koululle, jättäen mukavasti asioita auki. Mutta no, katsoi sen loppuunkin. Ihan jees, kuten Riikka sanoi: "Ei se nii huono oo kuin väitetään."



Kohta neljä: häät

Marin serkku Kirsi astui avioon ranskalaisen hurmurin Henryn... ei kun Davidin kanssa, ja me olimme paikan päällä asiaa ihmettelemässä. Koskaan aiemmin kumpaakaan tavannut, oli se vähän omituista onnea toivotella. Aika jees pileet, ei mitään erityisempää ohjelmaa, sainpahan tanssittaa kaunista tyttöäni<3 Se oli kivaa, huojua musiikin tahdissa, enhän minä tanssia osaa, mutta silti ^_^ Ruoka oli hyvin lihaisaa. Tunnen oloni saastaiseksi. Liveorkesteri oli kyllä mainio, soittivat PMMP:n Rusketusraidat (kun Mari kuiskas minulle: "Ruskikset", minä ihmettelin että mitkä roskikset) ja olivat muutenkin sympaattisia. Vaan olisi sieltä aiemminkin lähteä voinut, puoliltaöin poistuimme vaatettautumaan, ja sitten ajomatka Järvenpäästä Nastolaan. Oikopäätä nukkumaan, oltiin jo siis sunnuntain eli tämän päivän puolella, ja huomenna alkaa taas työt.
Ne oli nätit häät, hääpari oli nätti.

No niin, huomenna siis töihin. TJ 180, päiväraha nousi eeppisiin lukemiiin.

EDIT: Marin serkku Sari, morsiamen sisko, on mainio bilehile :D

"You Hungary? Me Austria! Let us unite!"

ja

http://www.youtube.com/watch?v=qET6JaPRSOg

Hiljaista on, kovasti hiljaista. Matalapainetta. Harmaata ja tuulista. Onneksi avaruusalus on pian valmis.
Njuh, David Bowie ^_^

Pupup. Ex-smoker on cool. Sen ei tarvitse kuin olla ja ojennella ollakseen cool. Se on tavallaan epäreilua, meitä epäcooleja kohtaan. Mutta tarvitsee vain katsella nilviäisiä, ja tuntee taas olonsa hieman paremmaksi. Mutta nilviäisilläkin menee paremmin.

Katselin ylähuultani peilistä. Sitten alahuultani. Eivätkö nuo vain punaisuudessaan näytäkin siltä, kuin olisivat alunperin olleet kiinni, mutta sitten avattu? Ehkä se on toimenpide, joka salaa suoritetaan napanuoran poiston yhtedessä. Entä jos muualtakin ihon alta löytyy suita tai muuta jännittävää, jonka voisi esille ottaa?

Tärkeitä ihmisiä tärkeine asioineen
/
turhantärkeita ihmisiä turhine asioineen.