Vain hetken, muutaman lyhyen, taivasta kohti karkaavan pienoisikuisuuden,
jaksan sinua enää odottaa.
Sekunnit pakenevat,
katoavat unohduksen loputtomaan syleilyyn.
Jättävät minut odottamaan seuraajiaan,
odottamaan sinua.
Tämä paikka katkoo aina siipeni.
En pääsisi lentoon, vaikka vielä muistaisin miten se tehdään.
Sidottuna tähän yksinäiseen todellisuuteeni,
pakotiet tukittu.
En pääsisi pois, vaikka osaisinkin kaivata muualle.
Muistatko minua enää?
Minä muistan sinut.
Palaathan vielä luokseni?
Sinä et koskaan ollut hyvä pitämään lupauksiasi.
Palaathan?