Haluaisin lentää vapaana kuin taivaan lintu
siihen en kumminkaan pysty sillä olen kiiinni menneessä
enkä osaa päästää irti, en halua sitä tehdä,
en halua unohtaa.
Miksi tämä ei onnistu, miksi tästä pitää luopua
en halua jatkaa enää kun aina käy näin.
Mikään ei onnistu, olen tuhoon tuomittu.
Ilman rakkautta, ilman mitään..vain yksinäisyys.
Häntä unohda en koskaan, hänet haluan silti.
Rakastan vaikka en saisi, unohtaa pitäisi,
en halua sitä tehdä koska se sattuu,
sattuu niin paljon että vaivun synkkyyteen.
Masennus, yksinäisyys, kipu.
Aina seuraavat minua, taas matkaani jatkan yksin.
Siihen olen tuomittu, se on kohtaloni, olla yksin.
Ilman rakkautta, ilman kiihkoa, ilman tunteita.
Vaikea elää, vaikea hengittää.
Haluaisin vain olla vapaa tästä tuskasta mitä tunen.
Haluaisin vain tuntea rakkautta, tuntea sen ihmisen lähelläni.
Haluan löytää sen onnen...mutta mistä?