IRC-Galleria

Jani "Kitarajumala, Kallion Kuningas" Hautala on palannut Dictionary Bobin riveihin


Tosi on. Tiistaina sain puhelun, ja keskiviikkona nähtiin. Pari tuntia myöhemmin oltiin jo Zoomissa samassa pöydässä, Artur, Jani ja minä. Se oli sitten sitä myöten selvä. Jos tässä nyt jatketaan tätä "lehdistötiedote-wannabe-virallinen"-mallia, niin syitä paluuseen olivat mm:

- DB:n musiikki (luonnollisesti!), josta Jani pitää erittäin paljon
- ongelmat muiden projektien kanssa
ja ennenkaikkea: Janin rakkaus musiikkia kohtaan

Ja kyllä, Jani soittaa Äänessä Ja Vimmassa, sekä Istuvan Härän keikalla. Kaikki paikalle!


Muita uutisia DB-rintamalla:

-Paino mokas kannet. Saadaan halvemmalla, mutta menee hetki. Istuvaan tehdään muutamat halpiskannet, että voivat pojat heitellä innokkaille faneille.
-Artur osti uuden kitaran
-Arturilla on muuten uusi kitara
-Ei ole enää muuta kerrottavaa, kuin Arturin kitara
-KEKSIKÄÄ MEILLE UUTISAIHEITA, KUN EI MUUTA OO TAPAHTUNU!

Myöhemmin. <3

T: Chasko

10.2.2007 - Helsinki

Paikalla:
Miklu - laulu & kitara
Artur - kitara
Joonas - basso
Juho - rummut

Juha - tuotanto, miksaus, masterointi
Lamberg - kokki, varas, vaimo ja rakastaja (Maj Karman biisi...)


Oli kulunut puoli vuotta siitä, kun Joonas oli varannut Äänestä Ja Vimmasta voitetun studioajan. Hieman ainakin minua mietitytti, että miten uusi rumpali pärjää näin vähäisen treenin jälkeen studiossa. Ei voinut kuin odottaa lopputulosta. Lauantai oli päivän nimi, iltapäivä menossa. Minut koukattiin kyytiin Medarin kulmalta, josta suuntasimme hakemaan kamoja. Seurakunnan pihassa Joonas näytti kuukauden autokoulukokemuksella, että mitenkäs sitä autoa oikein peruutetaan. Hyvinhän se meni. Sitten hakemaan Artur. Urakankadun sillan kohdalla A karjaisi aivan minun krapulaisen pääni vieressä: "VOI V***U, EFEKTIT UNOHTU!" Ja ei kun hakemaan. Sähellys ei loppunut Hyvinkään päässä vielä siihenkään: Miklu kaarsi väärästä liittymästä motarille, ja kävimme sitten tarkastamassa tunnelmaa Sahanmäellä asti. En ole ikinä ennen nähnyt kenenkään erehtyvän sanojen TAMPERE ja HELSINKI välillä. Nyt olen. A tuijotti matkan ajan koneeltaan Pakoa, ja me muut kuuntelimme My Chemical Romancea. Outo levy. Käytiin nopeasti Keimolanportilla syömässä. A meinasi erehdyksissä pölliä sytkärin. A meinasi myös erehdyksessä hukata sen minuutti sen jälkeen, kun oli ostanut sen. Löytyi, onneksi.

Jos ei motarin liittymien kanssa sekoilu riittänyt vielä, niin varmuuden vuoksi vedettiin vielä Tuusulanväylää väärään suuntaan. Sen jälkeen alkoi onnistua. Ei oltu kuin puolisen tuntia myöhässä. Onneksi ei siitä hirveää haittaa ollut, sillä Juholta oli hajonnut edellisenä päivänä basarin kalvo. Uusi oli juuri saapuessamme asennettu paikalleen. Kamat soittohuoneisiin, ja töpselit seinään. Äänimies Juha oli erittäin mukava ja rento tyyppi. Ammattimainen kaveri, joka hoiti hommansa, mutta ilman mitään tiukkapipomaista käskytystä. Mukava työilmapiiri. Poikien soittaessa yritin itse imeä oppia miksaamisesta, mutta eihän niistä napeista ja mittareista tajua mitään. Ensimmäistä kertaa Miklu soitti kitaraa DB:n kanssa. Sekin hoitui suht hyvin, A:n soittaessa suurimman osan riffeistä. Juholla oli käynnistysvaikeuksia, mutta ensimmäisen biisin tuplat ja fillit näyttivät mistä mies on kotoisin. Tekninen rumpali, joka ei mässäile turhilla kikkailuilla. Mieleen tulee hieman Sakke, mutta Juholla on oma tapansa tehdä rummuista vielä dynaamisemman kuuloiset. Ensimmäinen biisi, Amazing Grace vaati eniten soittokertoja. Varmaan siksi siitä tuli niin helkkarin hyvän kuuloinen. Uudentyylistä DB:tä, mutta tunnistettavaa. AG:n pohjien jälkeen käytiin hakemassa eineksiä ja virvoitusjuomia (ei niitä juomia, tämä demo tehtiin täysin selvin päin). Lyhyen ruokatauon jälkeen pojat hyökkäsivät toisen biisin kimppuun. Se kulki suurimman osan ajasta nimellä Cartman. En usko, että on lopullinen nimi. (Nämä kaksi biisiä ovat siis aiemmin tavatut Uus ja Uusin - toim.huom.) Ennen kuin äänimies oli tullut takaisin, harjoittelivat pojat biisiä niin, että Joonas lauloi. Harmittaa, kun ei tullut nauhalle. Suomen death metal-skene on menettänyt rastatukassamme nimittäin sellaisen kyvyn, että sus soikoon...

Muistaakseni Cartman meni jo toisella otolla purkkiin. Muutama virhe enemmän, mutta on myös selkeästi vaikeampi biisi. Pienen korjailun jälkeen senkin pohjat olivat valmiina. Alunperin oli puhetta, että demolle tulee vain nämä kaksi biisiä. Mutta, kuinkas kävikään: nauhalle tarttui vielä kolmas biisi. En kerro tässä vielä nimeä, mutta kyseessä on uusi versio eräästä vanhasta biisistä, joka on myös ensimmäisellä demolla. Emokliiniksi sitä kutsuttiin tällä kertaa. Se meni kerralla purkkiin. Yhdellä kitaralla. Minä ja Miklu istuimme valvomossa monttu auki samalla kun pojat soittivat. Kuulosti niin pirun hyvältä. Pieni korjailu taas, ja sitten Miklu mikin ääreen. Kaveri oli kirjoittanut sanat samana päivänä, kaksi tuntia aikaisemmin. Pakko ihmetellä ääneen lopputulosta. Kuinkahan monta kirjaa ja elokuvaa kertoo siitä, kuinka vaikeaa on suoltaa hyviä lyriikoita. On tarinoita huumehöyryistä, valaistumisista ja hetken mielijohteista. Mutta Miklupa teki loistavat lyriikat istuen rumpusetin vieressä lattialla, tuijottaen hölmistyneenä ovelle, jos menit häiritsemään luovaa hetkeä. Laulutkin menivät suunnilleen kerralla purkkiin. A lauloi stemmoja siihen viimeiseen vielä salassa pidettävään biisiin, Miklu muihin. Cartmaniin tuli väliosaan hieman kikkailua, salaviestejä CIA:n salaisista kansioista ja pätkä Kurt Cobainin julkaisematonta laulua (kannattaa kuunnella tarkasti...). Hyvän kuulosta. Lopulta, illalla noin kymmenen aikaan kädessä oli miksaamaton, raaka versio päivän tuotoksista. Ampaistiin Espoon (A jäi tyttöystävälleen) kautta Hyvinkäälle. Kuunneltiin demoa. Kuulosti hyvältä jo nyt. Entäpä huomenna miksauksen jälkeen?

Enpä ollut sitten itse todistamassa miksauspäivän kolmea enimmäistä tuntia. Tuli nimittäin mentyä vielä baariin lauantaina, ja heräsin vasta kahdelta. Joonas oli soittanut 16 kertaa. Vissiin kaipas mua. Miklulla oli menoa, joten sunnuntain kokoonpano oli muuten sama, mutta miinus-Miklu, plus-Jenni (A:n tyttöystävä). Saapuessani nauhalle oli lisätty muutamiin kohtiin hieman kitaroita, ja rumpuja. Hieman miksattiin myös lauluja. Soundeja haettiin aika pitkään. Lopulta löytyivät. Helkkarin hyvä rumpusoundi. Kitarat hyvät, bassoon ei Joonas ollut tyytyväinen, mutta kuulemma kelpasi. Laulu oli ehkä parasta ikinä. Kun masterointi alkoi, siirryimme kasaamaan kamoja. Samin piti tulla hakemaan A:n kamat, mutta kaveri eksyi aika pahasti kehä 3:lla. Loppujen lopuksi löysi aika lähelle studiota: ei kannettu vahvaria ja nuppia kuin puolisen kilometriä. Saatiin muutama kopio matkaan, ja hyviä neuvoja äänimieheltä.

Seikkailtiin metrolla asemalle, ja hypättiin grillin kautta junaan. Kuunneltiin valmiita tuotoksia. Hymy herisi. Oikeasti radiokamaa. Joonas suuntasi kotiinsa, minä ja A menimme Zoomiin odottamaan Jenniä ja Samia, jotka tulivat autolla. Zoomista on tullut viimeisen vuoden aikana DB:n kantapaikka, ja kun löimme baarimikolle tuoreen lätyn käteen, ei mennyt kuin hetki, niin se oli soimassa. Samin naama oli näkemisen arvoinen. Kuulostaa kyllä perkeleen hyvältä, ihan missä vaan. Bilismatsit, ja kotiin. Seuraavaksi tehdään kannet, järjetön määrä kopioita, ja aletaan myymään ja lähettelemään. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Rök ön! DB rocks ass.

20.1.2007 - Urheilutalo, Riihimäki med: Valvomo, Kabe, Whispered...

Paikalla:
Mikael - laulu
Artur - kitara
Jani - kitara
Joonas - basso
Sakke - rummut

Lamminen - routaus
Jenni & Päivi & Vilma
(ja taaskin oli muita, mutta kun siellä oli taas kaikki! eli tässä ne autokunnat, jotka muistan..)


Olihan muuten taas homma hallussa heti aamusta: A soittaa meikäläiselle tunti ennen suunniteltua lähtöhetkeä, että pitäis jostain saada auto. Haimme sitten minun faijan underground-escortin, joka ei välttämättä ollut edes leimassa. Hyvin sinne upposi kolme ihmistä + marsu ja nuppi. Sakke, ja muukin Kaben porukka oli paikalla jo kun escort kirjaimellisesti kaarsi pihaan. Miklu ja Jani olivat muun porukan kanssa vielä motarilla, kun soundcheckkiin oli aikaa vartti. Jes!

No, ei tullut loppujen lopuksi edes kiire. Pääesiintyjätkin (Valvomo) olivat vain kaksi tuntia myöhässä. Ja ne tuli sentään omalla keikkabussilla. Julkkikset. Muille bändeille oli sc:iä varten varattu vartti per nenä, mutta valvomo käytti omaansa noin tunnin. Shillälailla. Lava oli helkkarin iso, ja salin etuosa oli varustettu jopa mellakka-aidoilla, yleisöryntäystä siis odoteltiin(?). Laatikon muotoinen urheiluhalli ei ole musiikin elävälle esittämiselle ehkä paras mahdollinen paikka, ja varsinkin sc kuulosti aika puurolta. Sen jälkeen oli HETKI aikaa makoilla pukuhuoneessa. Noin kolme tuntia. Käytiin kaupassa. Syötiin leipää. Juotiin kahvia. Sitte syötiin taas leipää. Joku taisi juoda limppariakin. Väsyttäviä nämä "ei-päihteettömät" keikat. Kyseessähän oli Rockin' Against HIV & AIDS-hyväntekeväisyystapahtuma, joten kaikilta odotettiin selväpäisyyttä. Myös bändeiltä. Ja kun puhallutustiimi iski DB:n pukkariin, huomasin, että jopa roudarit puhallutettiin. Aika julmaa. Hieman jännitystä aiheutti se, että Sakke oli nauttinut oluen noin tunti ennen puhallutusta. Mittari näytti nollaa. Kai se Kytäjäläisten juoma vesi laittaa maksan toimimaan vähän nopeammalla temmolla... Genzalen pojat oli juoneet vähän jallua, mittari osoitti kiellettyä lukemaa. Ensin jätkät kiros niin perkeleesti, mutta saivat myöhemmin luvan soittaa.

Kabe veti taas helkkarin rautaisesti. Akin (kitara) soundi oli hemmetin hyvä. Jukion (laulu) karisma riittää kyllä täyttämään isommankin lavan. Hillittömän hienon kuulosta. Heti Kaben jälkeen olikin DB:n vuoro. A soitti teipatulla Miklun kitaralla, Joonas Kaben basistin Peten bassolla, ja Sakellakin oli rumpusetti talon puolesta. Kun Miklu vielä lauloi talon mikkiin, niin ainut ketä käytti omia kamojaan, oli Jani. Hauska ajatusleikki. Tuli vaan mieleen... Soittoaika oli 20 minuuttia, ja pojat käytti sen kyllä hyvin. Järkkärien arvion mukaan paikalla oli noin 400 ihmistä DB:n aikaan. Sali oli aivan liian iso tuolle ihmismäärälle, mutta ainakin viisi ekaa riviä oli hyvin messissä. Lähes virheetöntä soittoa, jengi mukana (allekirjoittanut huomasi, että yleisössä muutkin kuin omat tutut osasivat laulaa Fadea mukana) ja hyvä fiilis. Ennen viimeistä biisiä Miklu pyysi yleisöä antamaan pienet Sakelle ja Janille, joille tämä oli viimeinen keikka DB:n kokoonpanossa. Kavereille menestystä, hyvin hoitivat viimeisenkin keikan.

Pakattiin kamat aika nopeasti takas autoihin, että voi kuunnella muitakin bändejä, ja lähteä milloin haluaa. Eikä sinne escortin 25:een pakkasasteeseen viittinyt huvikseen mennä istumaan. Jonkin aikaa oleiltiin, juteltiin ja höpöteltiin niitä näitä. Uusi rumpaliehdokas (joka tätä kirjoitettaessa on jo purkittanut bändin kanssa uuden demonkin) Juho oli paikalla tsekkaamassa meininkiä. Huvittavaa oli se, että Urheilutalossa sijaitsi baari, jossa oli a-oikeudet, vaikka viereisessä huoneessa puhallutettiin jengiä. Mielenkiintoista. Jopa loogista. Jani tuli utelemaan, että mihinkäs se Lamberg on matkalla riksusta. Ilmoitin, että olisi toki kiintoisaa mennä istumaan Zoomin pöytään ja puhumaan politiikasta (eli toisin sanoen mennä makoilemaan Zoomin pöydän alle, ja laittaa viinatiputus suoneen), mutta monen mutkan kautta päädyin ajelemaan rinkiä A:n kanssa escortilla. Yö siinä menikin. Pizzaakin syötiin. Ja minä join kaljaa. Muut meni koteihinsa nukkumaan. Kotona taas pilkun jälkeen. Käy kohta hengen päälle tämä roudaus...

Illan settilista oli:
1. Uus
2. Fade
3. Uusin
4. Green Eyes

Yleisöä noin 400.

Riksun keikasta tulossa myös dbkpk (näppärä lyhenne sanoista dictionary bob keikkapäiväkirja) heti kun allekirjoittanut (chasko) ehtii sen kirjoittaa.


14.12.2006 - Torvi, Lahti

Paikalla:
Miklu - kiekaisut
Artur - guitarra
Jani - guitarra (vittu niitä onki kaks!?!)
Joonas - basso (onneks niitä on vaan yks...)
Sakke - kannut

Lamminen - paskanpuhunta
ToniM - outo tupakkamies, paskanpuhunta
(juu juu, olihan niitä muitakin, mutta kun ei muista nimiä! Janin girlfriendi oli ainakin)


Viime kuukauden Factoryn keikasta oli jo vierähtänyt hetki. Pojat olivat täpinöissään uudesta aluevaltauksesta, Lahdesta. Torvihan on jo legendaksi muodostunut paikka, siellä on soittanut bändejä jo ennen kuin DB:n pojat olivat edes märkä uni isiensä haaveissa.

Tällä kertaa saattueemme oli jopa ajoissa, harvinaista. Autokuntia oli kolme: Saken Nissän, Janin Nissän, ja epävirallisen virallinen keikkabussi, Samin Nissän (myös Nippon). Japsibiilit aurasivat tiensä Lahteen Hausjärven kautta, sillä tosifaneja piti saada mukaan, eihän niistä Lahtelaisista ikinä tiedä, että saapuuko ne edes paikalle! Pysähdyttiin jossain Riksu-Lahti-tien varrella tankkaamassa keikkabussi, jonka puikoissa suhteellisen tuoreen ajokortin kanssa oli Artur, ToniM:n nauttiessa Viron tuliaisia. A:n kokemattomuus näkyi hieman tankkaustilanteessa, sillä ensimmäisenä kaverin käsissä oli diesel-pumppu. Naurettiin hetki, jätettiin JO:n kanssa keltaiset kaaret hankeen, ja matka jatkui.

Torvi löytyi aika helposti. Muutaman laittoman kaistanvaihdon se vaati, mutta löyty. Sisään kun päästiin, niin huomattiin, että illan muut kaksi bändiä olivatkin jo paikalla. Stn! Luultiin, että oltiin kerrankin kunnolla ajoissa, mutta ei. Noh, kamat sisään, that's it. Miksaaja ilmoitti soundcheckkien alkavan välittömästi. Kaikki kuulosti aika hyvältä, A:n kitarassa taas jotain hämminkiä. Kyllä se siitä kohta alkaa pelaamaan. Suunta kohti EmCii Donaldsia ja/tai muuta ruokamestaa. ToniM, A ja allekirjoittanut suuntasivat Mäkkiin, muiden jäädessä pitsalle. Aika pikaisesti saatiin kassaneiti sekaisin, kun tilattiin kaikki eri aterioita eri lisukkeilla. A oli niin sekavassa tilassa, että päätin kantaa itse safkat pöytään. BM upposi aika nopeasti joka jannulta. Takaisin kohti Torvea. Muut istuivat vielä pitsalla. Ei nopeudessa MC:n voittanutta!

Lopulta koko sakki oli raahautunut takaisin illan areenalle. Vielä kolme tuntia luppoaikaa! Alkoi aivan järjetön p****npuhunta. JO ja A pummivat ilmaisia juomia tiskiltä (A tietenkin limua, kun kuski oli!). Yleisöä saapui paikalle: tunnin aikana ehkä kolme. Kumman basisti aiheutti hämminkiä käytännön pilallaan: veti ilkivaltaisesti tuolin meikäläisen alta. Hehhe. Oma kostoyritykseni jäi torsoksi pahemman kerran. Kun mitään älyllistä toimintaa ei näyttänyt pöydässämme tapahtuvan, siirryin baarin puolelle tinttaamaan lonkeroa suoneen. Tätä jatkuikin siihen asti, kun paikan omistaja ilmoitti keikan alkavan NYT. Yleisöä ei ollut kehuttavasti, ehkä parisenkymmentä. Eipä siinä mitään, pojat tinttasivat pöytään ehkäpä kovimman settinsä ikinä. Miklu kuulosti paljon paremmalta kuin ennen (syyksi kertoi, että oli sentään monitorit, niin kuuli kerrankin jotain), Sakke - Joonas rytmiryhmä ei petä koskaan, ja kitarointi kuulosti taas niin tuoreelta. A:n kitara ei pysynyt millään vireessä. No, toivotaan että se oli viimeinen kerta lainakitaran kanssa. Kiitosta tuli myös muualta kuin omilta joukoilta. Hyvä.

Hetki myöhemmin bändi vetäytyi pihalle keskustelemaan. Haiskahti. Kyllähän tästä oli jo infoa tippunut, mutta enpä olisi arvannut että näin kovan keikan jälkeen Sakke ja Jani kertovat jättävänsä bändin. Jo sovitun Riksun keikan pojat lupasivat hoitaa. Ammattimaisuutta. Fiilis HIEMAN laski. Loppuilta kuitenkin naurettiin ja kuunneltiin muut bändit ihan ok-mielin. Mie jouduin lippukassalle hommiin ToniM:n kanssa Kumman ajaksi. Harmitti hiukan kun ei päässyt heilumaan heidän tahdissaan. Viimeinen esiintyjä Creepy Crawlies taas oli niin hämmentävä, että päätettiin jäädä senkin ajaksi ihan vapaaehtoisesti kassalle. Ei tuo kirkumis-tyttöpunkki oikein iskenyt. Ei siinä, helkkarin hyvännäkönen basisti niillä oli. CC:n keikan jälkeen kasattiin kamat helkkarin nopeasti. Nokka kohti Hyvinkäätä. Logistiikka koki muutoksia, JO ja minä hypättiin Nipponin takapenkille A:n ja ToniM:n seuraksi.

Kotona joskus kello kolme yöllä. Wippii.


Illan settilista oli:
1. Uus
2. Copy/Paste
3. A Name
4. Fade
5. Dreams Away
6. Slowmotion
7. Sheila
8. Rokki
9. Green Eyes
10. Uusin

Yleisöä max 30.