IRC-Galleria

vitut tästä mitään tule, en mä voi lakata ajattelemasta sua. se ei vaan onnistu.
se vitutus, pettymyksen tunne ja ikävä alkaa heti aamusta kun herään, kun tiedän että sä heräät sen toisen vierestä, kerrot sille hyvät huomenet ja suutelet sitä yhtä hellästi kun muakin sillon joskus. ja sitten mä tajuan että niin ei voi olla enää ikinä. sä et enää koskaan suutele mua, et kosketa, et kutita tai varmaankaan edes halaa. mutta ei se vituta niin paljoa kun se että tiedän sun tekevän noita asioita sen toisen kanssa.
satutit mua tosi pahasti, et tarkoittanut satuttaa mutta silti teit niin. mutta en oo sulle siitä suuttunut vaikka haluaisin, en pysty olemaan, välitän susta liikaa suuttuakseni sulle.
sen sijaan se toinen...en halua edes miettiä sitä. toivon sydämmestäni etten ikinä tapaa sitä, vaikka eihän sekään ole periaatteessa mitään väärä tehnyt, seurannut vaan tunteitaan, mutta silti...
mä en oikein vieläkään ymmärrä että meitä ei enää ole, että nyt on vaan minä ja sinä, ei me. pää menee umpisolmuun joka kerta kun ajattelen sua ja sitä mitä meillä oli.
sydän tekisi varmaan samoin, mutta jo ensimmäisellä kerralla se teki aortasta hirttosilmukan ja veti itsensä jojoon.
kliseisesti sanottuna mä en oo mitään ilman sua, en mitään muuta kun tyhjä kuori siitä mikä joskus oli onnellinen, onnellinen sun kanssas, sun takia.
sanoit mulle etten mä saa jumittua suhun. mitä muuta mä voin tehdä. tai siis kerro mulle mitä mun pitää tehdä että saan sut pois mun päästä. mitään muuta sinne ei mahdu. kun sä veit kaikki paikat tuosta nyt jo kuolleesta sydämmestä, niin olen lievästi sanottuna hukassa.
siellä sydämmessä sä vieläkin olet, olet varmaan kovin pitkään, koska oot mulle edelleen tosi tärkeä. vaikka mä en varmaan merkitse sulle enää mitään. en tiedä merkitsenkö, toivottavasti merkitsen, mutta musta tuntuu että mä olisin sulle vaan exä muiden joukossa, joku josta joskus välitit ja joku jonka kanssa oli joskus ihanaa. kaikki tää paska mikä mun niskaan on kaadettu alkaa nyt jo tukahduttaan mun ajatustyötä, kaikkee sitä minkä takia oli mukavaa joskus hymyillä.
jaksoin hymyillä vielä kuukausi sitten, silloin kun vielä luulin voivani saada sut, nyt oon tajunnu että mä en voi saada sua koska sä et halua mua enää sun viereen, ja sen takia sitä hymyä pitää aina vähän haeskella.
sä tiedät mitä mä toivon sun mulle sanovan, mutta mä tiedän että sä et sitä mulle sano.
kaikki tää varmaan menee ohi ajan myötä, mutta se aika on pitkä...mikäli nää asiat unohtuu ollenkaan.
jokaikinen näistä sanoista voi kaduttaa mua huomenna, mutta koska tässä on kaikki mitä pystyn ajattelemaan ja mitä jokaikinen päivä mulle nykyään on, niin musta tällä hetkellä tuntuu että sun on tärkeetä tietää tää kaikki paska. et varmaankaan lukenut loppuun asti, joka on täysin ymmärrettävää, mutta ei sillä oikeastaan ole mitään merkitystä.