kello on puoli yksitoista, ja minä saan päähäni avautua...
suurin osa teistä jotka lukevat tätä merkintää, joita nyt tuskin löytyy montaa, miettii varmaankin jotain tämän tapaista:"ei paska, taas se angstaa sata riviä mitään sanomatonta paskaa kaikesta mikä voi mitenkään olla liittymättä mitenkään järkevästi mihinkään".
mutta hahaa, enpähän teekkään niin.
1. koitan olla vähän positiivisempi tällä kertaa
2. aina minun mietelmäni liittyvätkin johonkin...ette vaan tiedä sitä...eikö olekkin ärsyttävää?
3. en ole ikinä laskenut B-logini merkintöjen rivimääriä, mutta veikkaisin että sataa riviä en ole vielä saanut täyteen, ja tuskin saan tälläkään kertaa.
jospatuotaniin sitten syvennytään kuluneen maanantaipäivän tapahtumiin.
Eli aamulla vaikutti siltä että olen motivoitunut ja rikas...
sitten tein sen radikaalin virheen että heräsin.
en ole motivoitunut enkä rikas, tiedoksi niille jotka eivät sitä tiedä ja joita se kiinnostaa.
aamusella kun vaihdeltiin teriä oikohöyliin, tajusin että ei paska, kotiinhan tästä täytyy päästä...elikkäs kotiinhan ma lähdin.
ilmoitin kärsiväni infernaalisiin mittasuhteisiin paisuneesta vatsakivusta ja painoin suoraan nukkumaan, ja siinähän pyörähtikin tovi jos toinenkin, tarkalleen kaksi tuntia ja tasan kolmekymmentä minuuttia.
ne olikin sitten koko päivä kolmanneksi mukavimmat tovit. toiseksi mukavin oli ehdottomasti koulussa kello 09.40 alkavalla kahvitauolla nauttimani battery energiajuoman jokainen tovi jonka se jumalten nektari valuu kurkkutorveani pitkin alas. ensimmäiseksi mukavimmat tovit vietän yöllä...silloinkin unessa.
no okei okei, kai sitä nyt on vähän depressoitava tätkin merkintää.
jos joku nyt on aktiivisesti jaksanut esittää olevansa kiinnostunut mun b-login merkinnöistä eli lukenut niitä, tietää että päässäni pyörii koko ajan sellaisia ärsyttäviä ajatuksia. ja niille jotka lukivat muutaman päivän takaisen angstimerkintä osuuden kaksi, ja jotka haluavat kysyä että mitenkäs sen unohduksen ja pesäpallomailan laita, niille vastattakoon että se on ilmeisesti edennyt suunnitelmissaan hieman, tai sekundaarinen vaihto ehto on että olen todellakin sekoamassa...tänää on maanantai, joka tarkoittaa sitä että noiden ärsyttävien ajatuksien pitäisi olla täydessä työn touhussa, mutta nepä ovat paineleet jonnekkin mitä ei tässä kehtaa mainita. toimiiko se pesäpallomaila vai mikä mättää?
ookoo, en valita, mutta tämä on huolestuttavaa, sillä yleensä se asia mitä ei osaa ajatella tapahtuu melko varmasti. itseasiassa ikävystyttävä usein TÄYSIN varmasti. jotenka koska ne ajatukset on siellä-mistä-ei-puhuta, elämäni kivijalat kokevat ilmeisemmin juuri tällä hetkellä korroosion multihuipennusta.
noniin, kerrankin päiväkirja merkintä jossa on vaihtelua; minua ei huolestuta asiat jotka pyörivät päässä, vaan ne jotka eivät sielä häiriköi.