IRC-Galleria

istun ja syön riisimuroja.
istun ja syön.
pitäs alkaa kohta lähtä.
ei huvita lähtä.
vois syädä vaan kokoajan.

annoit ikävälle kasvot ja teit siitä kauniin asian.

Vastaan seuraaviin kysymyksiin laulujen nimillä. Kaikkien laulujen pitää olla samalta ESITTÄJÄLTÄ!

1. Sukupuoli? - Dedication
2. Millainen luonteesi on? - Idioglossia
3. Mitä inhoat? - Falling
4. Mistä asioista pidät? - Latericius Valete
5. Mikä on suurin unelmasi? - Morning on earth
6. Millanen fiilis sinulla on nyt? - Rope ends
7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/poika-/tyttöystävällesi? - Handful of nothing

Totuuden Kertoi: Pain of Salvation

Hmm, no, eihän mua kannattanutkaan heti alussa kuunnella, eihän?
Kun koitin puhua, tuli vaan paskaa niskaan vaikka kokoajan oon ollut oikeessa.
tainnojoo, ollaanpas rehellisiä. kun koitin olla oikeessa, tuli paskaa niskaan. ja kun sitä paskaa yrittää ottaa sieltä pois, se ei lähde mihinkään vaan tulee vaan kädetkin paskasiksi...
mutta silti kokoajan pitää olla tekemässä asialle jotain vaikkei millään mitä teen tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta. Vaikka sehän nyt ei oo uutta, eihän multa oo koko tänä aikana kysytty yhtään mitään.

Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat, eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa.

1. Äänihuulet
2. Philips GoGear 512
3. Peige pehmolelukoira
4. Lompakko
5. Tennarit

en millään jaksais haastaa ketään, kukaan ei kuitenkaan vastaisi -_-

Noniin, tein just kehittävän reissun kilometrin päähän bussipysäkille ja takasin.
vituttaa jo valmiiks herätä klo. 5.30 aamulla kouluun, puolikuolleena raahata itsensä ulos kylmään ja könytä tonne dösärille, saatika sitten että bussi tulee kolme minuuttia aikataulusta edellä ja kiitää huoletta ohi.
tällaiset on justiinsa niitä päiviä kun heti aamusta tietää että kaikki mahdollinen tulee meneen päin persettä.

toivo on kumma juttu. Toivossa on kuulemma hyvä elää...mites epätoivo?
Miten se oikeastaan määritellään, raja toivon ja epätoivon välissä?
kun ihminen tekee jotain päästäkseen tavoitteeseensa se on yleensä toiveikasta. onko se sitten niin että jos tavoitteen saavuttaminen on epätodennäköistä, teko on heti epätoivoinen?

mites sitten kun antaa toiselle toivoa, mutta ei sille toivolle kuitenkaan vastinetta?
eikös sen pitäis olla yhtä paha asia kun valehtelun, koska se tuntuu samalta kun mikä tahansa muu luottamuksen pettäminen.

Ylläpito, oot kivin <3

Mikä on ensimmäinen mikä pyörii mielessä kun heräät?
siihen asiaan ei aina kiinnitä huomiota, koska yleensä se on joku arkinen "paska, haluun nukkua"
mutta kun ensimmäisenä mielessä on "voi vittu, miksi tää on näin", niin sen muistaa koko päivän.
ja kun se on sama ajatus joka aamu...se syö miestä.
miksi asiat sitten on näin? miten tästä tuli tällaista, miksen vaan voi olla onnellinen niinko...tai turha sitä on miettiä. ei asialle voi enää mitään. Pahinta on se että ollessaan onnellinen uskoo sen kestävän ikuisuuden. uskoo että on ansainnut onnensa. mutta elämähän on oikeudenmukainen?
eli lähimmäs osuu kun miettii mitä teki väärin? voi virheensä korjata?
aina pääsen samaan lopputulokseen:
en ole tarpeeksi hyvä siihen että asiat olisi toisin. tai paremminkin; joku muu on parempi.
mutta se että joku muu on parempi tukee vaan entistä enemmän sitä etten ole tarpeeksi hyvä. sama asia, mutta eri merkitys.
ikävä on paska olotila, mutta ei pärjää sille fiilikselle joka tulee kun joutuu hylätyksi.
se mitä yritän kai sanoa on, että ratkaisuista joita minä teen ei saa syyttää ketään muuta, minä olen asiat tähän tilanteeseen saanut. ja kun paskaan on hypännyt niin sieltä on itse uitava poiskin, kukaan ei halua hypätä sekaan pelastamaan.
ratkaisuilla tarkoitan asioita joilla saatan satuttaa toisia ihmisiä. mutta se on joskus välttämätöntä.

Ei mun tarvitse leikkiä toisten mukana, mulla saa olla ihan omat leikit ja ihan oma elämä.
ei mua kiinnosta sun hiekkalinnat ja niiden sortumiset ja kuinka samasta hiekasta voi rakentaa uudestaan, mulla ei ole edes helvetti hiekkalaatikkoa!
on hienoo jos toisilla on upeet rekat ja kaivurit, uimarenkaan ja kumiveneet mutta joku koittaa räpiköidä ilman kellukkeita.
onneks on niitä joilla on kaikki, mutta ne silti huomaa sen jolla ei ole. ne auttaa ja antaa sille toisen kellukkeen siksiaikaa että se pääsee rantaan, saa hengittää, näyttää ettei kaikki yritä vaan painaa veden alle tai kaataa sitä valmistuvaa älä-tule-paha-kakkua, ei yritä suolaa kiisussa tai spoilaa kesken piilosleikin.

Jos on varaa hajottaa raunioiksi niin luulisi olevan rahkeet rakentaa hajottamansa uudelleen.
jos on työntänyt toisen kylmään sateeseen niin luulisi olevan lainata sille edes pyyhe ja bussilippu.
Jos kerran pystyy sanomaan pahasti niin kaikkein eniten siinä merkitsee se että uskaltaa pyytää anteeksi.

entäs jos rakentaa itse illuusion jonka luulee johtuvan muista?
kenen linna siitä hyvästä pitää sortaa, kenet työntää sateeseen?
silloin pitää saada se harhakuva haihtumaan ja tajuta olevansa luuseri, tajuta olevansa pelkuri...yksin.

en välttämättä tuu aina ulos leikkimään jos pyydät. se ei johdu susta vaan siitä ettei mua kiinnosta leikkiä loputtomia leikkejä joiden alkaessa jo tiedän kuka häviää, se tunne on jo painautunut syvälle sielun perälle.
en näe jalkapallon potkimisessa mitään järkeä, koska se ei johda mihinkään ellei sitä potki oikeiden ihmisten kanssa.
ne ihmiset ei vaan halua pelata mun kanssa, koska pelaan epäreilusti. en pärjää muuten.
häviän, turhaudun, suutun.
enkä kuitenkaan mistään varsinaisesta syystä, siitä vaan että muut on mua parempia, ne on parempia pelaan pelejä ja leikkimään leikkejä, mä en osaa niitä, eikä kukaan kerro mulle edes sääntöjä.

Kaikki menee rikki jos siihen osuu tarpeeksi lujaa. ei nuolikaan aina lävistä taulua, osu siihen mihin on tarkoitus.
Jos taulu on vahvempi, nuoli katkeaa.
en osaa.

kerro mulle säännöt, lainaa mulle sun lapioo jolla saa enemmän mukaan kun mun pienillä käsillä, pidä mua pinnalla ja pyydä mua leikkimään.
voin opetella jos on hyvä syy...sä tiedät sen syyn.