IRC-Galleria

Syyskuinen aamu.
Auringonpaistetta.
Lehdet kellastuvat,
antavat viimein periksi
päästäen irti
tutusta ja turvallisesta.
Ei tarkkaa tietoa siitä,
minne päätyvät.
Luottavat elämään,
omaan kohtaloonsa,
joka sekään ei kovin
onnellinen ole.

Päätyvät maahan
ihmisten tallottavaksi
ja potkittavaksi.
Toiset vain jäävät
maahan makaamaan,
niitä ei kukaan
ole auttamassa sieltä ylös.
Tallovat vain jo valmiiksi repaleisia.

Muutama sentään pelastuu.
Joku on kasannut ne yhteen,
jotta he voisivat auttaa
toisiaan selviytymään.
Edes tuon kylmän talven yli.

Vihdoin saapuu kevät.
Hiljalleen se palauttaa
lämmön ja sen mukana
luottamuksen toisiin..

Kaikki ne eivät vain selviä
kevääseen asti.