möhh..
siis möh, ei tähän mitään muuta voi sanoo, maailma murenee mun silmien edessä pikkuhiljaa, ei tunnu et mikään pysyis kasassa eikä mikään tunnu kestävän. varsinkaan minä..
Kaikki samat asiat toistuu, herää aamulla, vilkase peilistä läpipaistavia luita, ota lääkkeet, aamutupakka, liikkeelle, ruoka-aika->ahdistus, 3-4aikaa himaan, lagaus/pelaamista, uus aski, ehk thomas meille, iltapalaa->ahistus, iltatupakka/samalla mietin että mitä vitun järkeä tässäkin päivässä oli, nukkumaan, seuraavana aamuna kaikki sama uudestaan.
Kaipaan jotain uutta mun elämään, jotain mikä muuttais asioita sen verran että mä itse pysyisin kasassa