IRC-Galleria

Olipa kerran pieni, mustissa kulkeva saatananpalvoja nimeltä Mustahilkka. Mustahilkka oli matkalla sairaan mummonsa luo, koska hänen isänsä oli ryypännyt kaikki rahat, ja Mustahilkka oli ruoan ja pillereiden puutteessa. Mustahilkka otti mukaansa Desert Eaglen. Pihalle päästyään Mustahilkka kävi takapihalla hyppimässä äitinsä haudalla. Hän potkaisi hautakiven nurin, koska tiesi että pikku partiolaiset kävisivät sen kuitenkin oikomassa samalla kun kusaisivat postilaatikkoon.

Päästyään metsän reunalle Mustahilkka kuuli outoa ulinaa. Se kuulosti suden ääneltä, mutta Mustahilkka ajatteli sen olevan vain kiimainen vuorenpeikko. Hän jatkoi matkaansa. Metsä synkkeni ja puut näyttivät käyvän päälle. Mustahilkka nautti tästä saatanallisesta pimeydestä ja uhkaavasta ympäristöstä. Päästyään polkujen risteykseen Mustahilkan eteen hyppäsi karhu, joka aikoi tehdä jotain epäsiveellistä. Mustahilkka otti dessunsa esiin ja ampui karhulta kivekset viereiseen kylään ja lopuksi myös pään. Karhun ruumis kaatui ja haukat hyökkäsivät lihaan kiinni. Mustahilkka meni itsekin aterioimaan. "RAAKAA LIHAAAAAARGGHH!!!", hän huusi nautinnosta maistaessaan katkeran, suolatun veren maun yhdistyneenä sitkeään lihaan.

Parin tunnin päästä, kun karhusta oli vain turkki ja luukasa jäljellä, Mustahilkka jatkoi matkaansa. Hän poimi karhun sääriluun mukaansa ja hutki sillä ilmaa, aivan kuin siinä olisi leijunut jotain joka täytyi eliminoida. Mustahilkka ei katsonut eteensä ja kompastui kilpikonnaan. "Mitäs perrr....", hän manasi huomatessaan mihin oli kompastunut. Mustahilkka asetti kilpikonnan kivelle, hakkasi sitä isommalla kivellä ja lausui taikasanoja. Kilpikonna meni päreiksi ja Mustahilkka jatkoi matkaa tyytyväisenä, sillä Saatana oli nyt saanut tavalllista paremman uhrilahjan. Matkaa ei ollut enää paljoa jäljellä.

Muutaman metrin päässä olevan puun takaa kurkisti susi. Ei se ulvonta ollutkaan kiimaisen vuorenpeikon ääntä, kuten Mustahilkka oli luullut. Susi kysyi Mustahilkalta: "Anteeksi, arvon neiti, voisitteko ystävällisesti kertoa minulle missä olen?", ja räpytteli silmiään. Suden vaaleanpunaiset haalarit saivat Mustahilkan voimaan pahoin. "Pakenen erästä hirmuista mummelia, joka oli syödä minut. Liian vahva lääkitys, veikkaisin.", hän jatkoi. Mustahilkka arvasi, että kyse oli hänen mummostaan ja sanoi: "Olen menossa itsekin metsästä pois. Seuraa vain minua." Mustahilkka jatkoi matkaansa ja hintisti kipittävä susi tuli perässä. Tuulen kuljettama Mustahilkasta irtoava marihuanan haju huumasi suden, eikä hän tajunnut heidän kulkevan mökille päin.

Puut alkoivat harveta, ja mummon mökki näkyi polun päässä. Susi oli huumaantuneena riehaantunut hieman matkan aikana ja jättänyt haalarinsa puun oksalle. Nyt hän hyppi iloisena pili heiluen pitkin rämeikköä. Huomatessaan mökin hän alkoi kiljua. Mustahilkka löi sutta luulla, ja tämä vaikeni. Hän avasi mökin oven. Mustahilkka köytti suden kaiteeseen. Hänen mummonsa ei ollutkaan vuoteenomana; tuvassa pauhasi discomusiikki ja viina virtasi mummon stripatessa lavalla parille kymmenelle merimiehelle. Merimiehet tunkivat dollarin seteleitä mummon kermanvalkoisiin pöksyihin. Kun mummo alkoi tyhjentää seteleitä lippaaseen heittääkseen pöksytkin veks, Mustahilkka ei voinut katsoa enää. Hän livahti huomaamatta lääkekaapille ja tyhjensi purkit taskuunsa.

Mummo ei huomannut Mustahilkan tuloa, sillä hänen silmilleen oli sidottu musta nauha. Mustahilkka otti myös mummon ison korin, sulloi sen täyteen ruokaa ja livahti ulos. Eteisessä hän huomasi laatikon, jossa oli monta pulloa mummon omatekemää pontikkaa. "Mikäs sen parempaa", tuumi Mustahilkka ja otti muutaman pullon ruokakoriinsa. Hän haki kaiteeseen köytetyn suden, nuiji siltä tajun kankaalle ja heitti tupaan. Mustahilkka jäi seuraamaan ikkunasta, kuinka mummo otti nauhan pois silmiltään kuultuan tömäyksen. Mummo kävi hakemassa uuden vieraan ja riemastui nähdessään, että se oli jo hänen vanha tuttunsa. Strippaaminen oli tehnyt mummon nälkäiseksi ja hän hotkaisi suden kokonaisena. Turkki kutitteli hänen mahaansa, ja mummo hotkaisi vielä pari merimiestä ja joi pullon pontikkaa palan painikkeeksi. Sen jälkeen hän röyhtäisi niin, että katosta räjähteli tiiliä ja rappaukset irtoili.

Vanha metsuri kulki lähistöllä ja kuuli röyhtäyksen. Hän arvasi että mummo oli taas syönyt hänen homo-orjiaan, ja lähti kirves tanassa mökkiä kohti. Metsuri pisti raivon vallassa oven palasiksi, ja meni peremmälle. Siellähän mummo makasi, silmät ristissä vielä juuri ja juuri hengissä. Metsuri halkaisi kirveellään mummolta kaulan, jalat, kädet ja viilti vielä kyljet auki. hän avasi ruumiin ja siellähän merimiehet ja susi olivat kuin nakit lihapiirakassa. Metsuri halasi limaisia, maksullisia ystäviään. Susi lähti pikkurilli pystyssä itkemään koloonsa. Tällä välin Mustahilkka oli jo ehtinyt omaan kotiinsa. Hän kiroili huomatessaan, että Desert Eagle oli jäänyt karhun turkin viereen. Musta hilkka alkoi sitten nauttia eväistään, kuunnella Barathrumia ja suunnitella kaikkien aikojen suurinta sarjamurhaa. Sen pituinen se.