Luulin kaiken jo olleen hyvin,
olevani onnellisempi ja vapaa.
Mutta silti ahdistaa,
kurkkua kuristaa.
Paikoillani vaan poljen
muiden lähtiessä kauas pois
jatkaen elämäänsä.
En enää tiedä minne jatkaa
ja miksi.
En näe itseäni siellä missä tahtoisin.
Siivet niin raskaat ja väsyneet
kannattamaan mua enää kovin
kauaa ilmassa.
Kun jonain päivänä
unelmani ovat kuolleet
ja siivet katkenneet,
mitä mä silloin teen?
Kuolen vain surullisena pois?
olevani onnellisempi ja vapaa.
Mutta silti ahdistaa,
kurkkua kuristaa.
Paikoillani vaan poljen
muiden lähtiessä kauas pois
jatkaen elämäänsä.
En enää tiedä minne jatkaa
ja miksi.
En näe itseäni siellä missä tahtoisin.
Siivet niin raskaat ja väsyneet
kannattamaan mua enää kovin
kauaa ilmassa.
Kun jonain päivänä
unelmani ovat kuolleet
ja siivet katkenneet,
mitä mä silloin teen?
Kuolen vain surullisena pois?