Mulla on niin ikävä ihmisiä.
Mulla on kamala ikävä Juuliaa, Juulian naurua ja hymyä ja ääntä ja kaikkea Juuliassa.
Tää ikävä palaa aina hiljalleen iltaisin ja toisinaan se on kauheampi kuin toisinaan.
Tänään se on kammottava.
Haluaisin ajatella kaikkia niitä mahtavia hetkiä Juulian kanssa, mutta ne lisäävät ikävää.
Vaikka miten yritän ajatella kaikkea muuta, niin kaikki ajatukset tuntuvat ajautuvan Juuliaan.
Ihan kaikki.
Ehkä yritän nukkua ja olla ajattelematta mitään.