Työssäoppiminen on ny sitte purkisa.
Pikkaasen tuli haikea mieli jättää kaik 48 lasta sinne ovien taakse, kun ei niitä pääse enää ikänä hoitamaan. Olivat loppupeleis kaik ni sydämen valloittajia.
Mutta joo.
Positiivista palautetta on tullu, että kyllä tästä sinänsä hyvä mieli jäi plakkariin :))
Ja jos sitä nytte sit parantuis, alako se 6. viikko kippeenä.
Kouluun palaaminen jysähti kunnolla niskaan, ko Anna toi ystävällisesti minulle jäätävän plarin kaikemmoosia tehtäviä ja uusia aineita tänään.
Pelottavaa.
Huomenna saa sentää nukkua hetken, ko tarttee vasta kymmeneksi kouluun ja vissiin päästäänki aijoos pois.
Mutta nytte vähä lämmittelemään peiton alle ja vaik vähä söis jottai...
Tai tekis yhden koulutehtävän.
Kattoo ny, mo!