Jos haluaa kertoa suomalaisista ilmiöistä, on pakko kertoa myös alkoholista.
Tiukat kiellotkaan eivät ole koskaan täysin estäneet suomalaisia nauttimasta alkoholia.
Sanopa suomalaiselle sana "viina", hänen kasvoilleen nousee ilme, jota on vaikea selittää. Ilme on selvästi hilpeä, rempseäkin. Samalla jotain salaperästä, yhteisen salaisuuden jakamista. Ja vielä hänen kasvoillaan näkyy aavistus syyllisyyttä, jopa uhma.
Meillä alkoholia nautittiin harvoin, mutta paljon kerrallaan.
Ennen sanottiin, että suomalainen oli humalassa erityinen olento, joka käyttäytyi poikkeuksellisesti, sivistömättömästi ja väkivaltaisesti. Tämä kauan sitten lyöty leima vaivaa yhä suomalaisia.
Alkoholi on kuitenkin osa elämää, miten siihen suhtaudummekin.
Ehkä täällä kylmässä maassa ei yksinkertaisesti tarkene ilman viinaa? Ja sekin on vain tekosyy.
Miksi sitten loppujen lopuksi suomalainen haluaa juoda alkoholia?