Viimein sitä Tallinnaan sitten saavuttiin, hiukan kuolitettuina ja enemmän virkeinä ja miksi tosin emme olisi olleet sillä nyt olimme viimein puhdistaneet Suomen mantereen tomut tossuistamme ja suunnanneet katseemme seikkaluun tai aika vitun hyviin känneihin ainakin, sillä oli aika lähte käväsee viinas kaupassa , tosin meillä oli vastassa myös pienenpieni ongelma, mihis vittuun me ne viinat työnnetään, no ei huolija have no fear, soini is here, ja sitä tilaa ilmestyi kolmelle lavalle karppista ja suskin ciduille, muutamalle viinapullolle ja muulle pikku matka juomalle jos toisellekin. Ja turhaan sitä enempää olikaan ottaa rahdattavaksi koska viina se vaan paranesi mitä lähemmäksi Saksaa matkamme veisi kuitenkin, tai niin olin kuullut....
