IRC-Galleria

Ja pyörät pyörivät. Vastaan tuli tosi mielenkiintosia rakennuksia ja mielestäni Suomessakin tulisi kerrostalot värjätä räikellä väreillä ja pistää osoitteet seinälle, helpottaa paikkojen löytämistä huomattavasti. Ja hevoskärryt vähänks ne oli siistei.

Tietenkin päästii aloittamaan kolmenviikon kestävä roskaruoka kuurikin Mäkkärissä jossa myyjät ymmärsivät hyvin haastavasti englantia, johtuiko se minusta....i hope not :D mutta kyllähän Soini poika aina sen verran liettuaa osasi että sai tilattua 9 kananugetti ja kalanugetti aterian joka ei yllättävä kyllä kuluttanut lompakkoa edes Suomen Big-Mac aterian värttiä. Joten ymmärrättänee miksi sitä roska ruokaa tulikaan syötyä reilummin :D

Sitä heräiltiin, aamiaiset syötiin, tavarat pakattiin ja landelle taas lähdettiin. Kolmisen tuntii vielä Latvian annista nautittiin kunnes tulli se toi taas uudet maisemat eteemme. Rahaa oli käytävä vaihtamassa kurssi oli taas mikä oli olevinaan, mutta hyvin saatiin vaihettua parille päivälle massit.

Pellot ne vilisti ohi prätkijä oli enemmän ku vähemmän ja pongattiin vaihtopisteellä heti tullin portin jälkeen suomalainenkin pariskunta jotka olivat prätkänvoimin lähteneet eurooppaa kiertelemään. Pitääpä tehdä pikku suunnitelma itsekin ideasta Minä, Prätkä, Rinkka ja maailma....ehkä vielä joskus.

Nähtiin myös jotain harvinaista, sillä nimittäin Olymppiatulen kantaja juoksemassa vastaan. Matkaa kaverilla varmaan vielä oli reippaasti jäljellä, tuli oli tainut tosin jo sammunut. Mutta ei hätiä mitiä pian perästä tulikin toinen juoksija jolla tuli oikein mukavasti loimotteli pikarissa. Oli siinäkin näky:D Joka ei ihan kohdalleen valitettavasti kuvissa onnistunut:D

Pitkän ajomatkan jälkeen viimein saavuimme päämääräämme ja aloimme jännittää että löytyikö huoneita vielä sillä parkkipaikka näytti pretty täydeltä kaheksanaikaa illalla. Mutta loistavina neuvottelijoina tietysti saimme puukattua kaupungin parhaimmasta neljäntähden hotellista hienon katto puggalon joka tyydytti hienostuneita hermojamme.

Tyyris tämä hotelli, kuin jostain Potteri kirjasta, ei tosiaankaan ollut ja vielä aamiaisenkin nämä enemmän kuin kauniit henkilökunnattaret meille tarjosivat. Ahh sinne olisi kyllä voinut jäädä vähän pidemmäksi aikaa, mutta moottoritie on kuuma....

Lisäksi tietenkin päästiin kokemaan ensimmäisiä ihania puolesta kilsasta etennpäin pituisia jonoja joissa, ei tilaa aina ihan reilummin annettu ja jossa pakut vaan ahtautuivat pienimmistä pienimpiinkin väleihin ja missä ei bussikaistaa tunnettu, mutta näkipä sillalta sentään kivat maisema:D

Rakennusten kauneus piti minut hiljaisena ja orientoituneen oikein leppoisasti, tai sitten se oli karpalolonkeron sweet sweet nectar mikä hieroi makunystyröitäni samalla kun yritin selviytyä ihanasta kulttuuri sokista sekä pongata kadun kuumimmat misut:D...

Kaikennäköistä törttöä ja mörkö näkyi tiellä ihmeen uusissa autoissaan ja ihmiset tekivät selväksi ettemmen olleet paikka kunnalta. Audot säntäilivät sinne tänne ja aijai että kun olisitte nähneet ne valta tiet niin huh huh, sielä se ralli vasta olikin käynnissä, Tosin itsekin innostuin usempaankin otteeseen vähän painavammall kaasujalalla päästelemään mitsun hepoja ravittelemaan. Mutta miksipä ei, kellohan näytti jo viittä ja matkaa oli vielä muutamia satoja kilsoja määränpäähämmem, ja bensa oli halpaa, euron paikkeilla. Ja sillähän rällättiin...

Ja niin ne maisemat vaan vilahtivat tutuhkon oloisena landemaisemana vaan ohitse kunnes nelien tunnin tienoilla selvitimme tiemme läpi Eestin ja saavuimme Latvian uskomattomille mannuille. Tosin heti kaupunkiin saavuttaessamme epäillyksemme heräsivät ja herätys kellot alkoivat soida. Kommunismin ja Capitalismin yhteentörmäyksen jättämiä jäänteitä ei voinut olla huomaamatta. Jokaisessa kaupungissa oli selvät merkit varoituksena mahdollisista vakoojista sekä capitalismin ankarat kynnet olivat arveuttaneet paikallisen liikenteen.

Halppaa halppaa sielä oli pensa vaan alle euron ja meillä tais sillo olla 1.35 tai jotain et ei paha. Mutta jatkettava oli kuitenkin vaikka Tallinna omalla tavallaan kaunis paikka onkin etenkin vanhakaupunki jossa 2005 kesällä tuli pyörähdettyä, ja Rimissä olis mieli tehny käydä, mutta tie kutsui ja kutsuun oli vastattava, seuraavaksi kohteena PÄRNU ja sen aurinkoiset rannat joihin oli tarkoitus käydä pulahtamassa, mutta jostain syystä ei sitä tullut sitten kuitenkaan tehtyä? saattoi kuulua paluohjelman suunnitelmiin vasta että se selittää asian. mutta matka siis jatkui ja rajalle oli päästävä...

Viimein sitä Tallinnaan sitten saavuttiin, hiukan kuolitettuina ja enemmän virkeinä ja miksi tosin emme olisi olleet sillä nyt olimme viimein puhdistaneet Suomen mantereen tomut tossuistamme ja suunnanneet katseemme seikkaluun tai aika vitun hyviin känneihin ainakin, sillä oli aika lähte käväsee viinas kaupassa , tosin meillä oli vastassa myös pienenpieni ongelma, mihis vittuun me ne viinat työnnetään, no ei huolija have no fear, soini is here, ja sitä tilaa ilmestyi kolmelle lavalle karppista ja suskin ciduille, muutamalle viinapullolle ja muulle pikku matka juomalle jos toisellekin. Ja turhaan sitä enempää olikaan ottaa rahdattavaksi koska viina se vaan paranesi mitä lähemmäksi Saksaa matkamme veisi kuitenkin, tai niin olin kuullut....

Niin siellä tosiaan sitten alkoi matkan toiseksi parhain juttu, odottelu se oli kivaa, onneks armeija oli opettanu sitä jo jonkun verran ettei sillei ollu hätää, ja siinä neljä tuntii odoteltuu alko porukkaa siin neljän aikoihin sitten viimeen saapuu muitakin, ekan tuli oliks ne nyt sit eestiläisii, liettualaisii vai latvialaisii, meidän tieto viisas nukku tällä hetkel, niin ei voinu tietää, kuvasimme hyvin omituisen videon kun pinkkipaitanen hintelä jätkä ja ostoskärryt kohtasivat, ja pikkunen jackass sou alkoi ja lopulta jätkä jäi ulos niihin kärryihin nukkumaan ku kaks vähän kovempaa korstoo samasta seurasta omivat koko "Minibussin" takaosan itselleen ja kolmelle ehkä pvitun parhaimman näkösemme misulle mitä mie olin nähny suomen kamaralla, grrrrau....

Mutta kukon laulun aikoihin siinä kuuden pintaan portit viimein aukesivat ja pääsimme, uuvuttavan kuuman auringon alle odottamaan hiukan lisää jotta laivatyypit saivat aseteltua mitkä auton menevät minnekin karttansa oikein päin, mutta viimein kolmessa vartissa löysimme itsemme, perin hyvänkin laatuisesta laivasta, etsien jotain paikka mihin päästä makaamaan, sillä uni ei oikein tule kun yrittää nukkua polvet sylissä mitsun penkeillä, huh huh. Mutta kyllä sellainenkin löytyi ja seuraavat kolmetuntia oli oikein taivaallista.