IRC-Galleria

Jam jam, enää vain kymmen tuntia vain eiku vittu siis yksitoista tuntia enää vain yksitoista tuntia, ja sit jam jma jam, makarooni mössöö, tortilloja, vittu normi vaaleeta leipää, uuh uuh pizzzzzzaaaaa, vaikka mitä mieli keksi ja käden osaa, rintapaloja riisipedillä, kanarisottoo, kokkelii nakeilla, opiskelija-ateria, apollo, ei juma mie meen jo nyt jonottamaan :D

5. Moos. kirja 23:13. "Ja sinulla olkoon aseittesi lisänä pieni lapio, ja kun siellä ulkon istut tarpeillesi, kaiva sillä kuoppa ja peitä sillä ulostuksesi"

No nyt on asiat ihan omissa sfääreissään, heh no nyt menee jännäks, tuli niin hieno fiilis päälle et ei voi muutaku hyppiä menemään, hehee, vittu ku ei kitaraa oo tääl ja squeri on ihan shitti, kielet aivan liian kaukan kaulasta, ja ei oo toist johtookaa et sais metal zonen kiin ahh tätä karmaa, se on kehitettävä jotain aivan uskomattoman juvelaa nyt ku aikaakin on vaan kolme puol tuntii ja sit on ees 5 tunnin juna matka, siit tulee vrmaan toosi kiva matka etenkin jos olo pysyy tälläsenä, uskomattoman hauska fiilis, ai vitti nyt vois kyl kattoo , jotain henkist leffaa vähän niin bob ja mikä sen sen toisen nimi olikaan excellent adventuren, vähäks siin on hyvis leffa :D heh heh vittu ku on hauska olo hehehhehe

Whatta titti goddia mä oon tänne taas kirjottanu voi pojat :D

Se on hienoa herätä aamulla ja huomata et on vielkin kännissä mut mikä viel hienompaa on heiluu neljä tuntii seljälkeen ja huomata et on Vielkin kännissäö NIIIIIIIICE!!!!!!

Red sun rising somewhere through the dense fog.
The portrait of the jaded dawn who had seen it all before.

This day wept on my shoulders.
Still the same as yesterday.
This path seems endless, body is numb.
The soul has lost its flame.
Walking in familiar traces to find my way back home.

So there I was.
Within the sobriety of the immortals.
A semblance of supernatural winds passing through.
The garden sighs, flowers die.

The gate was closed that day, but I was bound to carry on.
She could not see me through the windows.
In dismay, strangest twist upon her lips.
Graven face, she said my name.

Once inside I heard whispers in the parlour.
The gilded faces grin, aware of my final demise.

And I cried, I knew she had lied.
Her obsession had died, it had died.

When can I take you from this place?
When is the word but a sigh?
When is death our lone beholder?
When do we walk the final steps?
When can we scream instead of whisper?

When is the new beginning,
the end of this sad MADRIGAL.

hähähähähähä hhhahahaha heheheh

ou fucking titi god huomenna on se päivä huomenna on se päivä ou fucking yEAH

M-M-Mi-Mikä toi, no se muuntaja, VVVVähäks jännää ehheheheheh, no älä heheheh

aaaaaaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrrrrgggggggggghhhhhhhh:D!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!