Miksi just nyt,
kun pientä helpotusta edes tunsin?
Unohduksenverho oli peittämässä.
Yöllä niin ihanaa.
Aamulla karu totuus
repii rintaa.
Vihloo!
Raastaa!
Raatelee!
Menneisyydeksi lasken.
Hetkessä muuttuukin täksi hetkeksi.
Piippaus vain.
Sä teit reiän,
palasit elämääni.
Aivan hukassa!
Tiellä tietämättömällä!
Ihmeissäni!