Kun vuorokausi vaihtuu alkaa jälleen syksy.
Sekö mieleni näin maahan veti?
Vai oliko se sittenkin tämä saamarin vetinen keli?
Mieli on kuin syysmyrsy.
Tyynen jälkeen, hillitön puhallus päälle.
Lehdet pöllyä ja vierii pitkin katuja.
Pikku hiljaa piilottavat kesän jäljet alleen.
Piiloon, josta ne kevään tullen heräävät henkiin.
On aika alkaa vetäytyä talvihorrokseen,
vain palatakseen ensi kesänä entistä ehompana.