IRC-Galleria

Sitten kun sä myönnät että sä olet väsyny ja kaipaat apua. Mitä sitten? No mitäpä muuta kun vittuilua, jee sitä mä just olin vailla, kyllä! Ai että helpotti taas ihan suoraan sanottuna vitusti.

Mä en jaksa näitä joka iltaisia 2-3 tuntia kestäviä nukutussessioita!

Huutava, haistattelevaa, uhmavaa, hermoja raastavaa, teen tasan niin kun haluan, ei kiinnosta mitä sä sanot. Oot tyhmä, inhoon sua, haluun x:n luo, en haluu/haluun. Vittu hajoo pää!!!

Kyllä se vaan on sitten äitiys ihanaa! No "pakkohan" se on lastaan rakastaa, vaikka välillä hermot on riekaleina, pää on räjähtämässä! Toisinaan se sit repee (vaikka kuinka yrittää pitää päänsä kasassa), ja sillon ymmärtää lapsikin että nyt ei todella kannata mennä äitin lähelle. On syytä antaa sen itkeä itkunsta ja odottaa että äiti tulee luokse! Ja ainahan se hetken päästä tulee, selittää miksi käyttäytyi niin kun käyttäytyi. Sitten halataan ja pussataan ja on kaikilla taas parempi mieli

Hip, hurra kun on iloista elämää!

Ja sanokaa mun sanoneen; se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa

P.s. Anteeksi ruma kielenkäyttö, mutta nyt ei päässä paljon kauniita sanoja olekaan