Tavallinen ja täysin tuntematon
Oon hyvää seuraa, mä rikon sen jään
Mut peilistä mä pelkän naamion nään
Ei ne huomaa, vaikka tuijottaa
Ei ne mitään musta irit saa
Joskus mä kasvan pienemmäksi
Katoan sokkeloon
Joskus en jaksa, suljen silmät
Ja leikin ettei mue ees oo
Niin kauan uskoin hyvään ja huomiseen
Mut tuuli kääntyi näin taivaan rikkoutuneen
Mut ei ne huomaa vaikka tuijottaa
Ei ne mitään musta irti saa
Joskus mä kasvan...
Mä oon kai tyhmä ja lapsellinen
Ja naurettava kun itse myönnänkin sen
Pelatte pelii se ei kiinnosta mua
Ei tarvii voittaa, mun ei tarvii onnistua
Ei ne mitään musta irit saa
Joskus mä lennän kavemmaksi,
Lähemmäks aurinkoo
Joskus en jaksa, suljen silmät
Ja leikin ettei mua oo
Joskus mä lennän kauemmaksi,
Lähemmäks aurinkoo
Joskus en jaksa, suljen silmät
Ja leikin ettei mua ees oo