Uskoin niin, toivoin niin, silti en ikinä voi luottaa...
Yksin kuljen, en onnea löydä, en edes sinun kanssa...
Olit ja olet minun ainut syy jatkaa...
Vaikka tiedän ettei se kannata...
Syytän, ties ketä, epätoivostani, varmasti turhaan...
Tiedän että saan tästä syyttää vain itseäni...
Ja niin, elän, toivon ja rakastan...
Ja miksi, kenen vuoksi?
Kaikkien muiden paitsi itseni?
Ei, he eivät ansaitse minua, sinä et ansaitse minua taakaksesi...
Olen turha...
Pelkkä pölypunkki Jumalien sängyssä..