Meidän tarina päättyi, me piirrettiin piste. Hyvät välitkin säästyi en tajuu mikse päivä päivältä sattuu. Silti aina vähän enemmän, entä mitä tästä eteenpäin ? Koska mä en todellakaan tiedä, odotit mua linja-autoasemalla, stockan kellon alla kuitenkaan maailmalla ei ollut meille tilaa. Niin paljon sanoja mahtui viimeiseen katseesees. Mä kaipaan ihan liikaa sun luokses mutten voi tulla ja siksi mä juoksen.
Koskaan ei oo satanu näin paljoa
Eikö mulla ole enää varjoa
Ei elämä sua parempaa voi tarjoa
Pilvet kasaantuu
Mun vuoro avaa suuni puhuu asiat puhtaaksi, saada tietää minkä takii luotani sä läksit.
Ne sanat, ne muistot, ne ajat on menneet ei hengata samois piireis silti frendejä.
Vaikka ennen oltii jotain aivan suurenmoista. Kastelimme lemmenkukkaa se aloitti kukoistaa
se kukki siihen asti kunnes meillä meni poikki. Huonot olosuhteet meidät vain tavoitti, ulkoisesti kuori kova sisält sydän palasina yksinäisyyden merkit seuraa sivust vakavina. Tää syö aikalailla miestä ja tämä mies hukassa onnentieltä. Tieni olit sinä, olit aurinkoni, olit suuri vaikuttaja voimiini joita mulla ei ole enää ollenkaan vaan ja ainoastaan muistoja.
Koskaan ei oo satanu näin paljoa
Eikö mulla ole enää varjoa
Ei elämä sua parempaa voi tarjoa
Pilvet kasaantuu
Yöllä kun herään kaikki on hyvin sekunnin tai kaksi muistan ettei meit enää oo. Se on parempi paljon parempi näin eikä kuitenkaan oo. Kaikki sanoo että muuttuu paremmaks se voi olla joo, mut sei sitä poista et mua ei oo koskaan sattunu näin paljoo. Ironisinta on etten pysty suhun enää katsoo sä muistutat kaikesta liikaa hetkistä jolloin meillä oli vielä aikaa. Antaisin mitä vaan, mitä vaan, mitä vaan, mitä vaan, mitä, mitä vaa-aan. Se sattuu eniten ettei me sovita toistemme maailmaan.
Koskaan ei oo satanu näin paljoa
Eikö mulla ole enää varjoa
Ei elämä sua parempaa voi tarjoa
Pilvet kasaantuu
Sun kuvas huuhtoutuu rantaan.