IRC-Galleria

Tänään läksin yliopistolle 25 yli 11 bussilla. Keskustassa ihmettelin kun bussi pysähty hieman enne oikeita keskustan bussipysäkkejä. "Hassua, miten tähän on yhdessä yössä pysäkki ilmestyny?" tuumailin. Sitten kuitenkin pieni ääni sanoi minulle "hyppää pois kyydistä" ja niin tein. Ja hyvä että tein: bussien reittiä oli muutettu, koska varsinaisten pysäkkien kohdalla tehtiin tietöitä. Amistytöt kiistelivät bussissa edessäni siitä tuleeko siihen kävelykatu vai miksi sitä remontoidaan. Onneksi ne höpisivät siitä, muuten mystinen ääni ei ehkä olisikaan kehottanut minua jäämään pois kyydistä. Jotain hyötyä siitäkin, että kuuntelee toisten keskusteluja, epäkohteliasta tai ei.

Hyppäsin siis ulos bussista. Mihin seuraavaksi? Vaihtobussiin, mutta mihin se pysähtyy. Luojan kiitos, pysäkit olivat juuri oikeilla paikoillaan, samassa järjestyksessä kuin ennen, mutta vain korttelin ylempänä. Niinpä sitten suunnisti pysäkille 6 odottamaan 5k:ta. Se oli myöhässä, kuten tavallista. Muutenkin kaikki bussit olivat myöhässä. Eräät teinitytöt puhuivat aiheesta samaisella pysäkillä, tosin vasta kun olin palaamassa kotiin. Joku heistä oli käynyt ilmeisesti netissä lukemassa ko. tietyöstä ja tiesi kertoa, että siellä oli lukenut, että bussit saattavat myöhästellä, ainakin näin ensi alkuun. Toisen teinin repliikkiä lainaten "Ne teki sen jo."

Kyttäsin siis skarppina, milloin 5k ilmaantuu teatterin takaa näkyviin. Viimein se tuli, tietenkin vasta sen jälkeen kun 18 ja 25k olivat vallanneet koko pysäkin. 5k:n numerotaulussa luki sitä paitsi 05k, joten en ollut aivan varma oliko bussi edes oikea. Siitä huolimatta sen nähdessäni ryntäsin kahden muun bussin ohi huitomaan 5k:n kuljettajalle ilmaistakseni halukkuuteni nousta kyytiin. Kuljettaja tajusi minut ja pysähtyi, oikeastaan pysäkin 5 kohdalle, koska kaksi ed. mainittua bussia olivat vallanneet 6:sen. Vaikka olin epävarma mikä bussi oli kyseessä en kysellyt kuskilta mitään vaan näytin koneelle korttiani ja menin istumaan. Tuskanhiki otsalla odotin kääntyisikö bussi 5k:n reitille. Kyllä se kääntyi. Sitten istuin vain hiljaa bussissa tarkkaillen kanssamatkustajia ja odotin määränpäähän saapumista.

Mattilanniemessä loikkasin ulos bussista. Sen kyljessä olevassa numerokyltissä luki 18k. Eli kyseessä oli 18k, joka ajoi 5k:n reitin... en tiedä. Niiden reitit ovat kai joissakin vuoroissa osittain samat. Väliäkö tuolla, pääsin perille!

Bussi/pysäkki-mysteerin jälkeen olin siis saapunut yliopistolle - tuntia ennen sovittua tapaamisaikaa! Tein sen tarkoituksella! Tavoistani poiketen olin kerrankin päättänyt yrittää edes tehdä tilpin demoja. Arvelin sen onnistuvan parhaiten yliopistolla, kotona istuisin kuitenkin vain koneella... Väkersin tilpin demoja ja kykenin jopa keskittymään. Yleensä se ei onnistu paikassa, jossa on paljon ihmisiä hyörimässä ympärillä. En edistynyt edes puolikkaan tehtävän vertaa, mutta olen kuitenkin tyytyväinen itseeni. Kai minä nyt jotain opinkin siinä väkertäessäni! Sitten Katri tuli ja keskeytti puuhasteluni.

Emme kelpuuttaneet Wilhelmiinan ruokalistaa vaan päätimme vaihtaa, ah, aina niin juhlalliseen Piatoon. Mielestäni se oli kannattavaa. Tai näin ainakin haluan itselleni uskotella vaikka Wilhelmiinan kasvisvaihtoehto olisikin todelisuudessa sittenkin ollut parempi. Piatossa oli kuitenkin oliiveja salaattipöydässä ja mielestäni tämä seikka teki siitä sittenkin paremman vaihtoehdon.

Syömisen jälkeen palasimme MaAtaloon. Matkalla sytytin savukkeen. Emma ja Katri jäivät odottamaan ulos kun polttelin sitä loppuun. Pitkästä aikaa minun ei tarvinut tupakoida yksin! Sammutettuani savukkeen menimme luentosaliin. Oli kemian luento. En ollut pitkästyä kuoliaaksi! Historiallista. Opin jotakin uutta! Vaikutti ehkä siihen, etten ollut niin ikävystynyt. Eli luento oli kaikin puolin antoisa.

Luennon jälkeen sombailin kotiin. Olen istunut koneella kotiin tultuani, kuten tavallista, mutta olen myös tiskannut ja tehnyt ruokaa, oikeasti. Lisäksi laitoin pyykkiä koneeseen, viimeinkin, ja nyt ne kuulostaisivat olevan valmiita. Olen siis tänään ollut kaikin puolin tavallista aikaansaavempi! Ja siitä minulla on hyvä mieli. Päivä oli erilainen kuin yleensä, mutta kyllä kaikki päivät voisivat tästä lähtien minun puolestani olla tällaisia, jos niistä tulee näin hyvä mieli. Väsyttää. Menen ripustamaan pyykit.

Terveisiä jopalle ;) ja kiitos siitä sauli-lupauksesta, muista sit kanssa se!