IRC-Galleria

Tänään oli viimeinen työpäivä. Huomenna lähden takaisin Jyväskylään. Tavallaan haikeaa, mutta olen minä tätä odottanutkin. Olen täynnä opiskeluintoa. Tekee ihan mieli sivistää itseään. Toivottavasti innostukseni kestää edes siihen asti, kun avaan kirjan ensimäisen kerran :)

Kämppä on edelleen täynnä muuttolaatikoita. Huomenna pitäisi saada se asuttavaan kuntoon, kissakin kun tulee sinne. Eihän se sekamelska minua niinkään häiritse, mutta kissat ovat siistejä eläimiä. Toisaalta, ei sinne voi muita ihmisiäkään pyytää, jos ei ole paikat kunnossa. Ja olisihan se itsenikin kannalta tietysti mukavampa asua viihtyisästi. Yksi motivoivimpia asioita on kuitenkin tietokone: se pitää saada paikalleen ja toimintaan :) Lisäinfoa elämästäni ja ajatuksistani tuleekin varmaan hyvin pian sen jälkeen kun olen saanut koneen... siis kämpän kuntoon.

Toivottavasti ensi talvesta tulee ikimuistoinen. Mieluiten positiivisessa mielessä. Ohjelmassa ovat ainakin Irlannin reissu ja mahdollisesti kotiviinikurssi... Aion myös urheilla. Ihan sanan varsinaisessa merkityksessäkin ;) Viime keväästä paino on tippunut kymmenisen kiloa, eikä ole noita kiloja yhtään ikävä. Päin vastoin: toivottavasti ne eivät koskaan tule takaisin!

Olen tällä hetkellä varsin tyytyväinen elämääni. En odota ensi talvelta liikoja, mutta riittävästi. Elämä on kivaa. Kun elämä muuttuu radikaalisti, alkaa nähdä asiat uusista näkökulmista. Näkökenttä laajenee. Luulen, että ihmisenä kasvamisella tarkoitetaan juuri tätä. Yksi niistä ajatuksista, jotka ovat maailmankuvassani muuttuneet ja joita pidän keskeisinä, kuuluu jokseenkin näin:

"...aina on liian kauan!"