Katseli siitä, että joka manga maksanu sellaisen 10 e. Sitten hän viimein kiinnitti huomion hyllyilläni oleviin mangoihin. Ei ole koskaan kai huomannu että mulla on pari sellaista yli 20 mangan sarjaa ja lisäks muita.
Laski sitten siinä että mulla on menny semmoinen 1000 e mun mangoihin.... Ei kaikki ees ollu 10 e arvoisia.
Voin kuvitella miten hän ja mummo on täällä koko aamupäivän kauhistellu meidän harrastusta.
Mut oo itsekin tietoinen että paljon on rahaa menny, mutta en silti pidä sitä pahana.
Äiti ei oikeesti ymmärrä tätä harrastusta. Ei ole hyväksyny alusta alkaen. Sitä että me laitetaan rahaa kirjoihin, jotka muka unohdetaan ja laitetaan lopulta kirpparille myyntiin. Sori, ei ollu tapahtumassa ihan pian, ei varmaan koskaan. Miks noita sarjoja ei vois lukea 40-vuotiaana?
Lisäks on ihan hyvä tukea mangakoita, he tekevät ihan valtavan työn yhen mangan eteen (Bakuman valoittaa) ja saavat ihan pienen osan tuotosta.
"Te elätte jossain ihme fantasiamaailmassa."
"Sun pitäis aikuistua jo."
ARGH, näitä saa taas kuulla! Mä elän elämäni valitsemallani tavalla ja käytän rahani mihin haluan. Mulla ei oo mikään kiire aikuisuuteen...Ei vielä moneen vuoteen, mikä ei ole ehkä fiksua, mut mitä väliä.
Ja mitä jos lähdettäis laskemaan cosplayhin menneet rahat, pelit, figut, taidekirjat, pelikoneet,... Siitähän tulis ihan kauhea summa. Mutta tämä on meidän valitsema nuoruus.
Jos harrastettais jotain hemmetin ratsastusta tai osteltas meikkejä ja vaatteita ihan muodin mukaan niin nekin maksais ihan hitosti.
Saatana, että pännii taas. Onneks äiti on iltavuorossa niin ei tarvitse kuunnella samaa saarnaa, kun vasta lauantaina... Pitää tästä lähtien alkaa taas ostella mangoja piiloon, ei voi laittaa enempää näkyviin...
Ei sentään ole nähnyt sannan 54 One Pieceä tai millan Narutoja...
Onneks ens vuonna pääsee muuttamaan pois (miks jäin tänne vielä vuodeks?) niin omaan asuntoon voi levitellä kaiken ihan vapaasti.