IRC-Galleria

ElDongo

ElDongo

on yhä vähän väsynyt

Puolituntinen tähänkin upposi.Sunnuntai 20.11.2005 03:42

”Mä olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten harva ihminen osaa hymyillä luottamusta herättävästi”, hän sanoi tyhjentäessään lautastaan. Määrätietoisella haarukan ja veitsen käytöllä hän ahdisti viimeisetkin ruoanrippeet yhteen kasaan, joka oli helppo siirtää haarukan lapioitavaksi ja siitä suoraan suuhun. Harva ihminen osaa käyttää ruokailuvälineitä sillä tavalla. Jotkut tyytyvät sohimaan ruokaa ääntä kohti vain haarukka oikeassa kädessään, toiset leikkelevät ruoan valmiisiin paloihin, joita voi siirtää yksitellen suuhun niiden vuorotellen. Hän ei tyytynyt niin taitamattomaan ratkaisuun. Hänen syödessään haarukka ja veitsi molemmat toteuttivat tarkoitustaan täydellisesti, tanssivat herkkää tangoa tullen välillä toisiaan liki, välillä pyörähtäen kaukana toisistaan, paloitellen, poimien ja nostaen ruokaa tavalla, jota oli oikeastaan mukava seurailla, kun olin itse jo lopettanut. Mitä söimme, se ei ole tärkeää.

Hän siemaisi colalasistaan ja jatkoi: ”Mikä tahansa hymy ei ole luottamusta herättävä. Luottamusta herättävä hymy on aivan tietynlainen taitolaji, sillä sellainen pitää muodostaa tiedostetusti. Et voi vain olettaa, että toinen luottaa siihen, mitä teet ilman, että vakuutat tämän asiastasi jotenkin. Jotkut tyytyvät selittämään, mitä tekevät. Toiset osaavat manipuloida ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla. Hymyllä.” Hörppäsin vettä ja hymähdin. Näin kyllä jo tavallaan, mitä hän ajoi takaa. Katsoin velvollisuudekseni kuitenkin ottaa osaa keskusteluun, muuten se jäisi kovin yksipuoliseksi. ”Luottamusta herättävä hymy on aina petos? Jos ihminen yrittää herättää luottamusta, hän pettää jo tarkoitusperiensä perusteella?” ”Aivan niin! Tämän vuoksi niin harva ihminen osaa hymyillä tavalla, joka saa toisen tuntemaan tämän olevan osa jotain kahdenkeskistä, luottamuksellista salaliittoa. Tämän vuoksi myyntityössä pärjäävät vain tietynlaiset ihmiset. Hymyn vuoksi. Poliitikotkin saattavat pärjätä ilman, tekemällä sinnikästä puoluetyötä ja lopulta päätymällä jollekin ministerin pallille, mutta todelliset komeetat osaavat hymyillä.”

”Well, tuota mä en tietänytkään”, totesin sarkastisesti. Hänen hoikat, mutta silti kauniin pyöreät kasvonpiirteensä vääntyivät vähän kurttuun. Kaduin hetken lausuntoani, ja kun olin pyytämässä nopeasti anteeksi, hän ehti ensin: ”Ei tarvitse olla tympeä. Mä vain satuin huomaamaan sen.” Hän veti henkeä, lopetteli parilla kauniilla haarukanliikkeellä ateriansa ja jatkoi puhumista ruokaa suussansa: ”Että mitä enemmän sä koitat vakuuttaa jotain, sitä enemmän sä teet sille ihmiselle väärin. Ja miten harva ihminen kykenee oikeasti vaikuttamaan toisiin. Suurin osa tyytyy menemään toisten vietävänä.” Itsestäänselvyyksiksi ne olivat kovin tylsiä huomioita, mutta en jaksanut alkaa valittaa. Pöytäkeskusteluksi ne olivat kuitenkin mukavan matalalentoisia ajatuksia: vähän tavanomaisen päivän tapahtumien kertaamisen yläpuolella ja kuitenkin todella pohdiskelevien sfäärien alla. Ja pöytäseuranikin oli liian mukava pilatakseni tunnelman käyttäytymällä liian näsäviisaasti. Ehkä joskus toisessa tilanteessa, mutta nyt en voinut irroittaa katsettani hänen silmistään. Hän katsoi minua hetken ja silminnähden kavahti: ”Juuri tuota hymyä mä tarkoitin.”

Hetkeä paria myöhemmin olimme kävelemässä marraskuisessa säässä kohti jotain muuta paikkaa. Hän tuhahti vähän ja sitten katsoi minuun, hymyili ja kysyi: ”Koitatko sä saada mua luottamaan suhun? Olisinko mä sun luottamuksen arvoinen?” Minulta ei herunut vastausta. Hän sen sijaan hymyili hymyä, jolla saadaan ihminen luottamaan toiseen. Kai se lämmitti enemmän kuin viimeiset kello neljän auringonsäteet.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.