IRC-Galleria

Hei joku voisi kehitellä sellaisen koneen, joka imee turhat ajatukset päästä. Tietysti plussaa olisi, jos ne ajatukset säilöttäisiin jonnekin ja ne saisi takaisin halutessaan.
Mutta sellainen kone, joka kytketään aivoihin ennen nukkumaanmenoa, imee kaikki surrrrraaavat ajatukset pois SLURP HURRR ja sitten kykenee nukkumaankin kun ei kaikki jolkota ympyrää mielessä. Eikö olisi kätevää? Olen aina kadehtinut ihmisiä, jotka kykevät aivot off-aivot on -nukkumismoodiin eikä vaivaa tehdyt mokat, tai mahdolliset paremmin tekemisen paikat...

Eilen ymmärsin kovastikin niitä, jotka tosiaan haluavat Tanssijoiksi. Oli kakkosluokan (typotin kakkisluokan, mikä toisaalta voisi olla ihan rattoisa typo...) loppuesitykset ja eilen oli kaksi näytöstä, iltapäivä ja ilta. Teatteri oli kaunis viehättävä rakennus, sellainen hollantilainen unelma; kadulle näkyy vain kaistale valkoista seinää ja sisäänmennessä siellä on kaunis baari-ravintola-alue, ihana pieni piha jossa pöytiä ja nurmikkoalue. Lava oli mukavan kokoinen, Oulun Kaupunginteatteri varmasti isompi siitä, mutta oli se varmaan jotakuinkin isoin millä olen ollut.
Oli aika mukavaa kyllä lojua ip-esityksen jälkeen nurmikolla ja hölöttää typeriä juttuja ja ylittää hepuliraja. Johtuen siitä tai yleisestä ilmapiiristä, illan (viimeinen) näytös meni, ah, aika hyvin! Ei typeriä mokia, yksi pikku törmäys vain. 18 ihmistä lavalla silti tuntuu paljolta, vaikka olisikin "tottunut" 24 ihmisen ryhmään.

On tuollaisissa teattereissa ja hemmetin hienoissa esityksissä aivan oma loistonsa, ei siitä mihinkään pääse. Jos miettii, että eilinenkin päivä oli periaatteessa KOULUPÄIVÄ ja ne esitykset viimeinen koe, niin no, ei hullumpi tapa käydä koulua :p Oi.

Voi olla että paikoitellen tulee ikävä. Eilen jopa hetkittäin tuli olo, että kuuluu sinne. Aika paha!

Kiitän ja kumarran tästä kokemusryppäästä.

E