IRC-Galleria

Voiko sellaiset ympäristökiintymykset siirtyä suvussa? Eli jos on suvun puolikas, tai neljännes saaristosta kotoisin, voisiko sillä selittää sellaisen syvälle juurtuneen kiintymyksen mereen?

No ihan sama, voi tai ei, semmoinen on kuitenkin.

Ulkomaille olisi hienoa päästä - siis tarkoitan sellaisia perinteisiä kohteita kuten aurinkorannat, lämpimät hiekat ja kuumat yöt. Tai sitten kaupunkiloma ja kaikki ihana ihmisten vilske ja valot ja äänet.
Mutta sen ohella olisi yksi matkustuskohde, jonne on kyllä pakko päästä ihan oikeasti. Olen tulossa kai vanhaksi ja helkutin sentimentaaliseksi, mutta niinpä sitä on ihmisille ennenkin käynyt, eli: Ahvenanmaan ja Länsi-suomen saaristo. Nyt taisivat nimetä nuo lähisaarten kunnat yhteisen nimen alle Länsi-Turunmaaksi. Eikö noita Houtskareja ja Korppoita enää ole? Eikö voi enää sanoa että lähdetään Korppoon rannasta... Tylsää. Kaikki pitää saada niin yhteisten nimien alle ja helkutin isoon kompleksiin, katso vaikka jotain Aalto Universityä (ugh) ja Metropolia-amkia, jeesus. No. Niin se elämä kai etenee, pieni ihmisyys on kohta uhanalainen laji ja instituutio...
Mutta että itse asiaan, vihdoin! (Mikähän tämä ominaisuus on, että otsikon alle pitää tunkea kamala kasa aiheen kannalta sekundaarista informaatiota, ennenkuin kehtaa lähteä kirjoittamaan itse asiasta? Liittyykö se jotenkin siihen vanhaan kohteliaisuuskäsitteeseen, että jaaritellaan kirjeissä hyvät rouvat, toivottavasti olette voineet hyvin, miten sato ja serkunpojat jakselevat? Ilmoja on pidellyt, eikö?)
(Johdonmukaisuus EI OLE hyveeni, eikä ole koskaan ollutkaan)
Eli siihen asiaan. Muistan kyllä ne ajat, kun ajettiin enon pienemmällä paatilla Rauman edustan Rek-saareen vai mikä sen nimi tarkalleen olikaan. Parkkeerattiin vene kallion kupeeseen, jolkoteltiin metsissä, törmättiin kyyhyn, laitettiin nuotio kallionkoloon ja haisteltiin merta. Myöhemmin päästiin äidin serkun isommalla veneellä ihan vuorokausiksikin risteilemään Ahvenanmaan saaria; yövyttiin veneessä, päästiin mereen uimaan veneen perästä, laitettiin taas vene rantaan kiinni ja paistettiin muurikkalättyjä siellä kalloilla. Edessä aukeaa ihana vihreä meri, nuotion savu nousee hämärtyvään iltaan. Yöllä on ihan hiljaista, lokit vaimenevat, paatti keinuu varovaisesti. Veneessä nukkuminen on kuulkaa aika terapeuttista! Paitsi jos olet vakavamman asteisesti merisairas, toki. Kuu möllöttää tyynen meren yläpuolella, ja heijastuu pintaan.
Jos nyt vähän pitää rikkoa tuota yliromanttisuutta, oli siellä sentään aika helkutisti hyttysiä.

Kolme kesää sitten päästiin vihdoin pyörällä kyseiseen saaristoon (äh, onko siitä jo niin kauan...). Tuli muistikuvia mieleen, tuttuja satamia vastaan tuolta veneretkeltä. Turun ja Ahvenanmaan saariston meren väri on jotain aivan omalaatuista, ah ja voi ja nyyh niisk niin!

Tahtoo sinne! Pyörällä tai veneellä, ei väliä. Olemaan muutamaksi päiväksi. Onneksi se on sentään realistinen tavoite. Vanheneminen on hei ihan antoisaa joskus! ;p

Elise

P.s. Löytyihän tuolta jo aiemmista merkinnöistä maininta tuosta esijaarittelutavastani :D :D