Joo mä tiedän, mitä tunnen.
Mutten koskaan sitä äänee sano en.
Mä pelkään että joskus peilistä katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda.
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan.
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua,
siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua.
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua, avasit mun silmät ja en usko enää satuja.