Mun on pakko myöntää et oon muuttunu vitustee.
Enne pysyin himas, kaukan ongelmist visustee.
Mut nyt haluun vaa mennä, haluun vapaut aina vaan enemmä.
Sitä haen kapinoimal vastaan hyvää ja siitki parempaa.
En halunnu muuttuu, mut muutuin ja muutun aina vaa.
En seuraa, ku tunteit ja haluja. Haluun vähä extremee, en muuta.
Älä tuomitse, tai rankaise teoista. Anna mun olla ja elää näin täs maailmas. Kyl mä viel sit myöhemmin herään ja tajuan, et tein virheen, jota vaikee on korjata.
Valitsin tien, joka vie mut aina vaan kauemmas niist järkevist puheista.
Joita puhuin sillon, kun katoin ja säälin mun kaltasii silloisia.
-Ellaaaaaaaau