Joka päivä sä mietit miks kiusaat itseäs, sun pitäis lopettaa ja parantaa mieltäs.
Sä et saa siitä oikeesti mitään itselles, mitään sellasta mitä ehkä haluaisit saada.
Kaikki se on niin turhaa, eikä siin oo mitään järkee.
Sun pitäis vaan pystyy lopettaa, ja astuu uus askel sihen parempaan elämään.
Niit hyvii aikoi sä viel tuut miettimään, ja jaksat jatkaa tätä elämää.
Sä pystyt sihen, jos sä vaan haluut pystyy.
Älä mieti sitä pahalla, vaan hyvällä.
Sä ehkä rakastit sitä tai vaan tykkäät siitä eniten, mut oikeesti onks se sen arvosta?
Antaisit jo olla!
Sä tiedät millanen se oikeesti on, vaik sä et koskaan sitä ite haluukkaan uskoa.
Niin se vaan on ja tulee olemaan.
Sä oot nähny miten se on kohdellu muita ja niin se tulee kohtelemaan suakin, jollet anna sille aikaa miettii mitä se tekee.
Se ei ite sitä oo ymmärtäny vielä!
Mut ehkä se vielä joskus ymmärtää, mitä se nyt menettää.
Ja tulee viel sun perääs pyytämään sua takasin sen elämään.
...Nii, kai se on pakko uskoo... :/ <3
...Vittuku se on näin!