Ottaa vaan sikana päähän tietyt jutut, jotka aina välillä muistan kaukana liitelevästä menneisyyestäni. Ja ärsyttää, kun en saa mitään aikaiseksi. Pitäisi tehdä niin paljon ja se on stressaavaa..... Ja sitten kun on väsynyt, niin ei vaan oikein kestä liian pirteitä ihmisiä. Ja muutenkin tuntuu, että alkaa kasvamaan ulos siitä pikku-kiljuva-ernu-vaiheesta, tuntuu vain esittämiseltä kun tekee sitä muiden mieliksi. Eikä sitten kestä niitä normaalejakaan epäotakuihmisiäkään........... Parempi vaan turvautua Johnny Deppin ja Tim Burtonin hellään otteeseen ja antaa niiden viedä toiseen maailmaan. Edes hetkeksi.
Kaikista paras on kirjojen parissa, mutta tietää, että ei ehdin kun on niin paljon muuta.
Hitto, kun haluun kirjoittaa kirjan. Julkaisemiseen asti. Tuntuu kuitenkin, että olisi lahja siihen. Ja sitten taas tulee alemmuuskompleksi. Mitä minä pieni ihminen muka kirjan voin kauppoihin saada, kun tiedän niin monta muutakin, jotka yrittää tosissaan, enkä ole koskaan kuullut niitä niiden wnb-tekeleitä kuitenkaan julkaistavan? Argh. Tekisi mieli huutaa.
Ja Windy,,,,, kyllä säkin saat sitä ficciä kirjotettuna eteen päin. Varmasti. Kun tulee se inspiksen puuska sitten taas jossain vaiheessa mahdollisimman pian.