IRC-Galleria

Cosplaykuvien katselu inspiroi...

En tajua, miten voi aina välillä unohtaa, miten kovasti tätä kaikkea on tavoitellut ja ennen kaikkea miksi. Muutamien vuosien stressi ja epäonnistumiskierre taisivat tehdä temppunsa. Nyt olen hengähtänyt tietääkseni tarpeeksi pitkään. Kykenen tuottamaan pukuja jopa ajallaan. Vielä kun saavuttaisin eeppiset lukemat motivaation flow-virtausten suhteen, olisin varmaan aika onnellinen ihminen.

Btw. Näin äsken hiukkasen upeasti stailatun Megara-peruukin WorldCosplayssa. Ihan hemmetin hieno. Sitä pähkäilee, miten semmoisenkin saa pystytettyä ja vielä niin kauniisti.

Täydellisessä elämässäni asun aurinkoisessa kerrostalossa Tampereella lähellä Kalevan uimahallia. Uimahallissa käyn usein. Huoneessani on paljon viherkasveja, ikkunoissa keltaiset verhot ja tykkään pitää parvekettani usein auki. Huoneen toisella laidalla on ompelukone ja lattialla on milloin kangastilkkuja tai kartonkiroskia, koska minulla on tapana olla yksi jos toinenkin pukuprojekti meneillään. Tykkään stailata peruukkeja ja hankkia erilaisia piilolinssejä cosplayta varten. Cosplaytuttujen kanssa käydään milloin pelailemassa Soul Caliburia, milloin juoruillaan siitä, mitä skenessä on meneillään. Tärkeintä on yhdessä olo. Aika on pysäytetty ja on ikuinen kesä. Rahaa on aina juuri riittävästi ja conmatkat taittuvat jopa itse coneja mukavammilla kimppakyydeillä. Tähän listaan minulla ei ole mitään lisättävää. Kuvaelma juuri niin täydellinen kuin voi vain olla. Huoh. Saisinpa joskus kokea tämän. Voisiko sitä toisella nimellä kutsua huolettomuudeksi?

Paistaisipa jo aurinko täydellä kevään teholla joka päivä, niin piristyisin taas hieman. Pitkät päivät ja after school häärääminen jo yksinään vievät energiaa niin pirusti.

Avataan ikkuna ja hengitetään syvään.