IRC-Galleria

Not nice. Tai olisihan tämä kivempaa, kuin tavallinen koulunkänyti, mutta joutuu nopeasti suoritetun kokeen jälkeen odottamaan vielä muutaman tunnin, että menee englannin kertaustunnille, jolla ei tehdä muuta, kuin jaetaan KOKEET. Ihanaa. <3 <3 Samke, olet niin ihana koulu, että oksat påis.

....Tältä vuodelta. Jipii. No stress. Vähään aikaan. Englannin kirjoitukset menivät siis ihan OK:sti. Toivottavasti saisin sieltä nyt vähintään sitä M:ää, muuten olen oikeasti pettynyt.

Sweet 18v.-synttärit menivät sitten viikonloppuna. Emilialla yökyläilin. Katsottiin Tim Burton's Alice in Wonderland ja syötiin tortilloita. Piraattilarppaussyntymäpäiväjuhlistuksia luvassa lokakuun lopussa. Niin monella on bookattu jo kalenteri täyteen, että parempi pitää ne saman tien Halloweenina.

Jee. Eipä kai ollut muuta sanottavaa... Sain syntymäpäivälahjaksi piirtopöydän!! Ihanaa. Piirtelin sillä eilen samalla, kun luin kirjoituksiin ja totesin, etten nyt aivan surkea aloittelijaksi olekaan, vaikka niin usein olen kuullut, että piirtopöydällä rustailu on vaikeaa. Käsi tuttui nopeasti ja oli omalla tavallaan helpompaa ja kivempaakin, kuin perinteinen piirtäminen. Voisin laittaa pari tuhertamaani harjoitusta tänne, kunhan saadaan kotona taas netti toimimaan. :< Samalla muuten hajamielisyyksissäni piirrettyä jonkinalaisen hahmon omasta nettipersonallisuudestani, kun pyöriskelen siis ainakin blogissani nimimerkillä Pumpkin.

Eipä siinä kummempia. Kuulemisiin! o/

Your psychological state allows us to see only what we want/need/feel to see at a particular time.
What five words do you see?



SUICIDE
WISDOM
PRESENT
LUST
TRUTH

Ruvetaanko tulkitsemaan? Itsemurha on ollut korkeintaan mielessä siksi, että olen alkanut uskoa, että itsemurhan tehneet jäävät vaeltamaan maan päälle.. Viisaus. Tärkeä juttu. Ollut mielessä paljon ja koittanut ajatella viisaasti ihan tietoisesti asioista. Lahja. Syntymäpäivät lauantaina. Halu. Kiimaisia teinejä me kaikki. Totuus. Totuus maailmakaikkeudesta, uskonnosta ja olemassa olosta.

Pakko jatkaa ihkuttamista.

Kannibaali Jack nomnom.

Huomasin nimittäin kaikkea ihanaa hakemistani reffikuvista. Savea poskessa (täytyy mennä heti varastoimaan) ja päähineeseen kiinnitetyt "oljet" ovat näemmä pellavaa. Tiedän, koska meidän pellolla kasvoi viime vuonna sitä vaikka kuinka.

Ihihiii. Tässä on minun tapani fanityttöillä.



Nippelitietoa: Tiesittekö, että mm. Barbossa hatussa oleva oranssi raidallinen sulka on sukupuuttoonkuolleelta viidakkokukolta napattu? Ainakin näin olen kuullut.

Hihahuho. Kello on vaikka mitä ja nyt vaan haluan sanoa jotain. JOTAIN. Puhumpa sitten Jack Sparrowsta.

Aika jännä. Löysin itseni tänä aamuna laihdutuskuurilta. Hiilihydraatit kiellettyjä, kevyttuotteiden täytyy olla oikeaa tavaraa, eli oivariini bannissa, voita tilalle. En saa myöskään juoda muita maitoja, kuin täysmaitoa. Tiedän, jännä ruokavalio, mutta äiti on lääkäri. Se määräsi. Sitten kaksi kertaa viikossa lenkille. Muuten olisin vastustanut, mutta en voi olla ajattelematta seuraavaa versiota Jack Sparrow -puvustani, jota olen suunnitellut ensi vuoden CosplayGaalaan ihan kisaan asti.



Jep. Tämä versio. Mutta se on niin eeppinen, että on ihan pakko! Tosiaan puku on kakkosleffasta, joka jo sinänsä tarkoittaa, että housut ja saappaat menisivät uusiksi. En valitettavasti ole kuitenkaan tyytyväinen mihinkään muuhun, paitsi paitaan (sitäkin täytyy hieman muutella), joten tätä sitten koko joululoma. ONNEKSI on rahaa. Viimeksi se rajoitti ihan mahdottomasti.



Takaisin asiaan, eli siihen painon pudottamiseen. Selailin äsken kuvia Traconista Jackinä. Enpä muuta voi sanoa, kuin että se näyttäisi jopa eeppisen kivalta seuraavassa versiossa, jos tosiaan saisin painoa pudotettua vaikka vähän alle kymmenen kiloa. Sekin olisi jo jotain. Tärkeintä olisi saada kasvot timmimmiksi. Oikeasti se osa, jota en omana itsenäni normaalisti hyväksi, ovat kaksoisleuat, jos rupean arvioimaan ulkonäköäni. Toinen ehkä pääni koko suhteessa muuhun vartaloon. Ei sen kummempia, mutta Sparrow on pakkomielle. Pakko saada täydellinen. Ehkä jonain päivänä.

Muut tärkeät alueet painon pudottamisessa ovat varmaan lantio, vatsa ja rintakehä Deppin muotoja ajatellen. Kaikkea ei yksinkertaisesti voi peittää korsetilla. Parantaa kyllä voi. Ahh, miksi olenkaan nainen?! Traconissa jätin suosiolla korsetin pois, myöhemmin kadulla tallustellessani ihan arkipäivänä autiosaari versiona katsastin itseni bussinkylkeen muodostuvasta heijastuksesta ja osasin heti sanoa, että paremmalta näytti. Tarvitsen myös täytetyn sukan. B'D Muita tarpeellisia toppauksia olkapäille, selkään ja mahdollisesti persuksiin. Ahh, Deppillä on kuuma perse. (Hyi, minua, tuollaisia en yleensä sano ääneen. Mutta kuuma perse ei-siinä-mielessä. Se on vain hyvin veistoksellinen.)

Muita pointtereita merkittävistä tulevista parannuksista on, että CG:aan tietenkin hankin mustat piilolinssit. Viimeksi niitä ei ollut sattuneesta syystä. Nenäobsessioni takia olen hiukan kehitellyt ideaa siitä, että laittaisin iholiimaan aivoihin <

---

EVO ...nenään. Juu, ajattelin samaan aikaan, kuinka saatan pilata aivoni hengittelemällä iholiimahuuruja. Mutta täytyy kokeilla niin, että kuivumisen ajan hengittelen suun kautta. Olen myös todennut että ihan simppelisti meikki kynällä saa ihan mielettömän realistisen arven vasempaan(?) kulmaan. Poskessa olevan kanssa on vielä säätöä.

Totesin tekorusketusrättien toimivan ihan mielettömän hyvin viime kerralla. Niitä myös jatkossa! Ja varsinkin, kun tulee talvi.

Kompassi on aika kuollut. Se tarvitsee uudet saranat ja vähän liimaa joihinkin kohtiin. Uuden lukon. Patinaa tarvitsee lisää, sen lisäksi pitäisi usklatautua lohkaisemaan epäaidoista koristeupotuksistani paloja irti.

Löysin vihdoin hukkaamani minitimantit erääseen sormuksista. Yay! Nepä laitan siihen. Muutamat sormuksista vaativat uudelleen valmistusta tai korjailua. Aidomman tuntuiset kivetkin olisivat ihanat. Nyt joku kertoo: Onko olemassa valuvaan muotoon kotikonstein saatavaa kirkasta muovia, jota saa myös väreissä? Danke.

Liivini oli aivan päin persettä materiaalivalintoja myöten. *hakkaa päätään seinään* tämä korjataan ensi kerraksi. Koska totesin siinä olevien nappien itse valmistamisen mahdottomaksi, aion sellaiset ostaa. Suomesta itse asiassa löytyy niitä. Whihii! Vuoretkin olisivat aika iiihananat.

Seuraavalla kerralla haluan vöiden olevan oikeaa nahkaa. Nyt ne olivat vain tekonahkaa. Eivätkä olleet järin häävin näköisiä. Soljet olivat kivat, mutta totaalisessa hajoamispisteessä koko conin. Yhden soljen teen kokonaan uudestaan ja tällä kertaa tajuan laittaa taustaksi puuta, jotta se ei napsahtaisi kahtia. Yksi onkin sitten vähän kinkkisempi tapaus.... Täytyy vain keksitä jokin pitävämpi tapa pysyttää keskiosa kiinni soljessa. Miekkavyön solki myös näytti hieman suttuiselta, se siis uudestaan. Mieakasta puheen ollen, sen teen seuraavalla kerralla puusta. Ei vaikeaa. Sentään olisi toimiva, että kestävä!

Uudet saappaat ja housut tosiaan olevat tarpeeseen, vaikka eivät totaalisen välttämättömät olisikaan. Dead Man's Chestissä Jackin housut ovat kuitenkin eri väriset, samoin saappaat. Samalla niistä tietysti tulee toivottavasti paremmat. Tai ei toivottavasti. Niistä TULEE paremmat joka tapauksessa.

Mitäs vielä... Hmm. Aghh. Miten saatoin unohtaa. Shaali. Materiaali oli painajainen. Väärin leikattu leveys vielä kamalampi. Voiton kamaluuskilpailun kamalimmista piirteistä veivät kuitenkin väärän sävyiset käsinmaalatut raidat. Hyi. Tämä korjataan.

Binditkin olivat viime kerralla sellaista tuskaa, että tuskin enää samaa tekniikkaa tulen käyttämään, todennäköisesti käyttöön tulee tavallinen jesarikorsetti pienellä halkiolla keskellä yhdistettynä ihoteippiin.

Lets see... What else. Tällä kertaa teen myös käsisuojahommelin aidosta nahasta, vaikka ihan kelvollinen lopputulos oikeastaan jo kertaalleen oli. Löysi nimittäin oikein kivan nipun jämiä kotoa. Uuu jeah. Musta rannekekkin menee uusiksi, vaikka voin rehellisesti sanoa, että se hipoi jo aika kivasti täydellisyyttä. Siihen kulutan taas yhden rattoisan päivän samolla lankoja värjäillen. Etsinpä vielä vasemmassa ranteeseen parempaa pitsisuikaletta.

Huivi oli.... Ihan kiva. Mutta ei kovin ihana. Jos ehdin, se menee uusintaan. Peruukista puhuttaessa saan vihdoinkin viimeistellä sen. Rastojakin "laihdutan" tökkimällä niitä huovutusneulalla.



Laittautumiseen käytän yleensä tuhottoman kauan aikaa ja sähläämstä. Siispä ajattelin, että kerrankin saisin jotain ajoissa valmiiksi ja herään aaaaikaisin laittamaan itseäni valmiiksi. Mukaan lähtee myös kuvia asioiden järjestelystä ja asettelusta. Kaikkea en nimittäin voi muistaa. Viimeksikin feilailin aika räikeästi. Assarikin olisi aika jees. Ketään vapaaehtoisia liittymään miehistöön ja palvelemaan auliisti legendaarista kapteeni Jack Sparrowta CosplayGaalassa?

Siinäpä se muuta en keksi sanoa. Odotan innolla sitä hetkeä, kun olen oikeasti tyytyväinen asuuni. Painonpudotus olisi erittttäin jees. Ainut painonputoamiskokemus oli, kun tein kaverilleni cossitakkia ja elin siellä ruokapalkalla. Oli tosi säännölliset ruoka-ajat. Kahdentoista aikoihin ruisleipää juustolla, kai jotain välipalaa ja ruoka oli yleensä jotain valmishamppareita tai jotain. Oli outoa laihtua, vaikka ruoka ei ollut mitään sellaista mielettömän terveellistä edes. No, ehkä se määrä ja säännöllisyys. Siihen voisi panostaa.

Miksi aina, kun tunnen sanoneeni netissä jotain hienoa ja oleellista, joku tulee, ja seuraavana itsetuntoni on jossain lattialla. Olen varmaan tosi herkkä tai jotain. Muistakaa, tämä ei koske sinua, ei sinua, eikä sinua. No ehkä vähän sinua, mutta eniten kuitenkin minua. Kaiken lisäksi on aavistuksen verran _masentavaa_ kirjoitta blogia, jota luetaan, mutta ei juuri kommentoida. :<

Kurpitsamaallani ulvotaan jälleen. Tällä kertaa ei niin paljoa cosplaysta, vaan muodista. Käykää tsekkaamassa ja kommentoikaa:

http://tree-of-the-dead.blogspot.com/

On taas vaihteeksi pänninyt jo ties monettako päivää putkeen. Päivät saattavat alkaa ihan normaalilla, sitten jokin pieni ajatus tai ihmiset yleensä jotenkin onnistuvat saamaan loppupäivästä jotain hyvin sietämätöntä. Koska Galleria on turha paikka, tänne on hyvä avautua turhista asioita ja joku saattaa vielä kommentoidakin.

Suurimman osan ajasta ärsytystä ja stressiä aiheuttavat pakolliset koulutehtävät. Tuntuu täysin järjettömältä, että samassa jaksossa, kun kirjoitan ensimmäisen aineeni, saan eniten projektitöitä koko lukiossa oloaikani historiassa. Näiden tehtävien varjolla en ole ehtinyt lukemaan englantia lainkaan. Sitten on välillä pidettävä relaamispäiviä, muuten kaikki saisivat kärsiä ainaisesta ininästäni, kuinka kaikki stressaa ja on kamalaa.

Englannin kirjoituksista oli tarkoituksenani saada alunperin L, eli laudatur, koska kyseessä on minulle jokseenkin läheinen aine, että se on siitä vahvimmasta päästä oleva myös. Nyt kuuntelukokeet jo näyttävät menevän niin päin prinkkalaa, että pitäisi olla tyytyväinen jos saan raavittua kasaan edes E:n, kun kirjallinen koe tulee eteen.

Tästä taas siirrytään asiaan kaksi. Mahdollsuuteni päästä ammattikorkeaan suoraan lukiosta vaatuksen muotoilulinjalle. Ovatko ne epätodennäköiset, jos saan E:tä ja M:mää kirjoituksista? Ottaa jo nyt päähän tulevat epäonnistumiset elämässäni.

Vitun. Vitun. Vittu. Pahoittelen tuhmia sanoja.

Ei täällä tee enää mitään. Conien aikaan tietty juu. Mutta siihen se sitten jääkin. D8< Facebook samaa rataa. Tosin siellä voi hoidella virallisempia koulujuttuja.

Aamupäivällä tein englannin kirjoitelmaa. "A film that touched my heart". Tarkasteluun pääsi V niin kuin verikosto. Nyt en osaa sanoa mitään järkevää. V. V on ihana. Ainut elokuvahahmo, johon olen koskaan rakastunut kirjaimellisemassa muodossa.. Ja kyseinen leffa on lempielokuvani. Katsokaa se. Ehkä sivistytte jonkin verran. Tai sitten ette. En välitä. Jos olette perillä maailman asioista jonkin verran, jos arvostatte romantiikkaa aikakautena, jos olette filosofista tyyppiä, niin kuin minä, niin ehkä osaatte nähdä tämän elokuvan samoin. Syvä huokaus.

Eräs henkilö on kehottanut minua cossaamaan V:tä. Idea on muuten loistava, mutta en ole varma olisinko valmis olemaan itse sellaisen hahmon saappaissa, jota kohtaan tunteeni ovat... Noh, hyvinkin lämpimät. En siis tiedä. Pidän tätä mahdollisuutena, mutta kuitenkin epätodennäköisenä sellaisena. Jos joskus alan seurustelemaan teen varmasti V:n puvun toverilleni. :F Ja kai sitten itse olisin Evey Hammond. Häneen pystyn ainakin samaistumaan.