IRC-Galleria

Potuttaa hieman maailman meininki. Huomasin, että olen todellakin mustasukkaista tyyppiä hahmojen kanssa, joista pidän. Jos cossaan niitä, minun on oltava paras. Jos tämä asetelma joutuu "uhatuksi", seurauksena -> murjotusta.

Eri asiaan liittyen: Tuli tänään hieman avauduttua koulutukseen liittyvistä asioista. Toisinaan olen antanut itsevarman kuvan tavoitteideni suhteen, mutta mikään ei todellakaan ole sitä todellisuudessa. En edelleenkään ole varma, pääsenkö helposti sisään sinne minne haen, vai pääsenkö yhtään mihinkään tai jos pääsen, niin vaikeankolaisesti. En tiedä voisivatko nuo ammatti-ihmiset nähdä minussa potentiaalia, vai eivät ollenkaan. En tiedä, päädynkö ammatikorkeaan, ammattiopistoon, vai päädynkö välivuodelle. Taidekorkeasta taitaa olla turha edes unelmoida.

Totuus on se, että hauissa otan mittaa itsestäni. Jos minut tyrmätään, alan pessimistiksi ja elän varmaan loput elämästäni sossun rahoilla. No en. Mutta sellaista tietynlaista kohtaloa en haluaisi nähdä. Kaikki aikuiset ihmiset sanovat: "Oi, olihan minulla silloin huomenna se unelma näyttelmisestä/tanssimisesta/ohjaamisesta/pankinjohtamisesta, mutta elämä on, minkäs teet. Tässä sitä ollaan, olen sosiaalivirkailijoita/varastotyöntekijöitä/siivooja/sijainen/työtön, naimisissa, kaksi huutavaa kakaraa kotona, parisuhteessa menee huonosti ja keski-iän kilot alkavat jo painaa päälle. Ja tämän pitäisi olla elämäni huippukohta." Oikeasti. TUOTA EN HALUA NÄHDÄ ELÄMÄSSÄNI. Haluan elää. En halua haluavani tuota koskaan, vaikka haluaminen sinänsä on yleensä aika mukavaa puuhaa. Mutta ihan oikeasti. EI.. TUOTA... EI .... IKINÄ. Onko tuolta kohtalolta mahdollista välttyä??

Oikeasti, mikä minulle merkitsee se, että saan filosofioida, luoda, tuntea oloni arvostetuksi siksi, että saan olla luova ja elättää sillä itseni. Parisuhde olisi tietysti jees, eikä lapsissakaan mitään vikaa ole. En halua niiden olevan kuitenkaan esteenä vapaalle elämälle. Kulttuurikulinaristi voisi olla termi, jolla haluaisin kuvata elämääni nelikymppisenä. Haluaisin oikeasti myös elää ulkomailla ja tavata kiinnostavia ihmisiä. En haluaisi, että olisi mitään jättimäisiä raha huolia, kunhan tulen toimeen. Kun teen työtä, niin teen sitä intohimosta ja myös kunnolla. Se voisi olla mottoni.

Huomenna on äidinkielen tekstitaidon kirjoitukset. Ensimmäinen askel kohti tulevaa. Ehkä nämä asiat siksi juoksevat mielessäni. Maaliskuussa alkavat haut. Tiedän, että tuo on se tienristeys, joka määrittää tulevan elämäni ja, vaikka periaatteessa kaiken pitäisi mennä hyvin, niin ei kuitenkaan aina mene. Arggh. Miksi minun pitää aina olla tällainen ärsyttävyyteen asti menevä realisti? MIKSI.

Ilmoituksenomaisesti: Olen liittynyt finfanfuniin ja löydyn sieltä nimimerkillä pumpkin. Aion todennäköisesti olla fikkaamatta ja keskityn varsinkin nyt kirjoittamaan omaa teosta, josta jonkinlaisen intron aloitinkin jo originaalien k11-osastolle. Sinne siis. Nimi on vielä ihan kökkö, elkää välittäkö siitä. :'D

Höpötyttää, tosin väsyttää. Toisin sanoen en saa mitään sanotuksi. Okei. Jos kirjoitan jotain turhaa. Olin arjen loppupuolella todella alakuloinen ja sitä jatkui eiliseen saakka, kunnes Iinalla melulaisten iltamassa pimahdin tai jotain ja olo oli erinomainen. Leikimme Ihmissutta ja pantomiimia, jossa pyörin lattialla Lara Croftina. Pimputin pianoa. Ehkä se johtui siitä.

Huomasin samana aamuna saaneeni Krautilta tilaamani peruukin kotiin ja tänään oli aika leikellä sitä ja meikkailla Lucciolaksi kuvitellakseni lopputuloksen etukäteen. Kun jonkin aikaa sitten sain tietooni, että Maiju Härkönenkin oli tehnyt Lucciolan vuonna nakki ja peruna, tunsin yhtäkkistä painetta rinnassani. Yksi suurimmista esikuvistani suomicosplayn saralla. Myönnettäkööt, että olen tietyssä mielessä varsin kilpailuhenkinen; Haluaisin tehdä niin oivallisia pukuja, että ihan sama mitä muut tekevät, mutta olen silti paras. Paino virkkeen ensimmäisessä lausessa.

Huomenna on suunntelmissa toteuttaa erään...... asiakkaan kaapu tilaustyönä. Saa nähdä kuinka pitkälle etenen. Kiire ei ole, mutta haluaisin ajoissa valmsta, jotta aikaa jää kirjoituksiin lukemiseen.

Sushi himottaa. MITEN KESTÄN OLLA ILMAN SUSHIA SEURAAVAT NELJÄ KUUKAUTTA?! D8

Huomenna on viimeinen koulupäivä lukiossa & kyseinen biisi on soinut päässäni tänään.

Näen asiota
Mutta esitän tyhmää

Tiedän asioita
Mutta en luota itseeni

Olen rakentanut liian monta pilvilinnaa
Ja ampunut ne kaikki taivaalta

Asuuko minussa paha henki,
joka saa minut ajattelemaan aina väärin
Väärällä hetkellä
Väärästä ihmisestä

Yksi panssari lisää
Ja kaikki on taas paremmin.

COSPLAYlaihduttajan päiväkirja alkaa virallisesti Cirque du Cosplayssani lähi päivinä.

Pölläisin Eleciltä.

1. Jos sanon, että pöllöt eivät ole sitä miltä näyttävät, mitä vastaat?
-Pöllöt? Ai ei vai.

2. Vaihtoehtoina vampyyri, ihmissusi ja päätön ratsumies, kenen kanssa harrastaisit villiä seksiä?
-Vamppyyrin. En ehkä minkään karvakasan kanssa, ellei olisi kyse Lupinista. Päätön ratsumies on vähän siinä ja siinä.

3. Ratsastaisitko Suureen sotaan...
A) aarnikotkalla
B) lohikäärmeellä
C) yksisarvisella?

4. Ovatko kissat mielestäsi mystisiä eläimiä?
-Jotkut ovat hieman enemmän, kuin toiset.

5. Haluaistko mieluiten..
A) kiitää villihevosoriilla pitkin loputonta preeriaa auringon noustessa
B) ulvoa susilauman kanssa keskiyöllä täysikuun aikaan
C) hiiviskellä tiikerin vierellä sumuisessa viidakossa

6. Oletko koskaan nähnyt mitään niin kaunista että silmiisi on suorastaan sattunut?
-En, valitettavasti.

7. Olisiko kauheaa, jos eräänä aamuna kaikki linnut olisivat kadonneet maan päältä?
-Kyllä olisi! Menisin paniikkiin.

8. Etsitkö sisäistä rauhaa ja oletko jo löytänyt sen? Jos olet, niin mistä ihmeestä se löytyi?
-Tasapainoa kyllä löytyy, mutta sisin itse on vielä hieman hukassa.

9. Voiko ihminen olla koskaan täysin vapaa?
-Kuoleman jälkeen. Harvat sitä ennen.

10. Oletko eniten keiju, noita, enkeli vai demoni?
-Tasapuolisesti noita kaikkia?

11. Sorsia on kiva ruokkia, eikö?
-...kai.

12. Ratsastaisitko auringonlaskuun joulupukin, pääsiäispupun vai hammaskeijun kanssa?
-Pupun. Puput ovat söpöjä.

13. Uskotko, että unensieppaajat karkottavat painajaisia?
-Jokseenkin. Omakin on.

14. Näistä vaihtoehdoista menisin mieluiten seikkailemaan...
A) hylättyyn mielisairaalaan
B) öiselle hautausmaalle
C) vanhan talon lamputtomalle ullakolle

15. Olisitko mieluummin cowboy vai intiaani ja miksi?
-Intiaani. Intiaanien luonnonläheinen kulttuuri on ihan mielettömän mielekiintoista.

16. "Luulemme häkkilintujen laulavan, kun itse asiassa ne itkevät, " sanoo John Webster (kuka lieneekään, älä kysy). Mitä mieltä sinä olet?
-Pidän erittäin mahdollisena.

17. Mietitkö koskaan kuinka tyhmää oikeastaan on, että pidämme joulukuusia vain joulun ajan ja sitten ne heitetään pois ja ne kuolevat? Aikamoista luonnon tuhlausta.
-Olen miettinyt usein, kuinka tyhmältä ne oikeastaan näyttävät.

18. Minne muuttaisit Keski-Maassa?
-Kontuun tietenkin.

19. Pelkäätkö kummituksia, vaikka et usko niihin?
-Jep.

20. Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että olet syntynyt täysin väärään maailmaan tai väärälle vuosisadalle?
-Erittäin usein!

Gallup oli:
[ ] täysin päätön
[ ] järjenvastainen
[x] paras vähään aikaan
[ ] iso mysteeri
[ ] pissiksille suunnattu
[x] timantti hiekansirujen joukossa
[ ] hämmentävä
[ ] koskettava
[ ] liian jännä mulle
[ ] maailmanlopun alku

http://designstudio.seppala.fi/gallery/1295805652908

Tsekatkaa Seppälä-printtidesignini ja äänestäkää, jos siltä tuntuu. Koitin tässä olla nuivan kaupallisen seppälämäinen, mutta en tiedä miten onnistui.

Kunnianhimo kukkii aina välillä katsellessani The Imaginarium of Doctor Parnassusta. Sitä se on tehnyt aina pieninä aaltoina päivän mittaan ja ihan tällä viikollakin.

Olen viimeksi työstänyt animehahmoja viime syksynä ja alan jo kaipailla takaisin mattapintojen ja selkeiden linjojen pariin nimeltämaintsemattoman kapteenin patinoiden ja rönsyjen jälkeen.

Haluan hommiin.

En oikeasti tiedä, mitä viime päivinä ja ylipäätään viime aikoina on tapahtunut, mutta tunnen oloni jopa normaaliksi. Pelottavaa. Palauduin vuosien stressistä joululomalla aika kivasti, koulu on lopuillaan, olen hieman muutellut olemustani hiustenleikkuulla ja värjäyksellä, (kyllä, kuva täytyy ottaa! : <) enkä edes stressaa (liian) pahasti tulevista sisäänpääsykokeista ja ennakkotehtävistä ja puvuista ja kaikeasta muusta, vaikka tehtävää löytyykin, vaikka muille jakaa. Lukio alkaa tosin jo kyllästyttää, vaikka ihan viime metreillä hiihdelläänkin. Eiköhän se tästä! *Yotsubanism*

Tällä viikolla juttelin jälleen Anen kanssa mesessä ja tuli puheeksi työt ja siinä samalla Anen silmälappubisnes. Tämä sai minut pohtimaan, pitäisikö tosissaan saada jotain aikaan portofoliota varten ja toisekseen rahareikien täyttämiseksi. Niimpä sitten piirustelin kolme (RUMAA) suttua kaulapannan tyyppisistä austeista, jotka linkkasin myös aiemmin tähän blogiin. Ja enne kuin huomasinkaan, seuraavana päivänä suttailin ihan kybällä kaikkea mieleeni ponnahtavaa. Tajusin, että JES, luovalukkoni on lähes poissa. JESJESJES. Menihän siinä kauan, mutta kannatti odottaa.

Perustelen parhaillaan myytäville tuotteille omaa blogia, jonka nimeän --- uskokaa tai älkää --- toisaalla uhkailemakseni La petite mort de Sandrineksi. Ihan oikeasti. Sitä o-sanaa se tarkoittaa. Mutta ollaan nyt sitten burleskeja ja ehkä hieman uskaliaita ja nimetään se näin, koska sitä minä haluan.

Hmm. Lievästä pervoilusta puheen ollen, Riku paukautti tänään ilmoille jotain ihan sairaan pimeää ruokailussa, täysin odottamatonta. "Onko kukaan koskaan kysynyt sulta, että harrastaisi seksiä, mutta Madam Redinä?" Tai jotain sellaista. PAM. Se tuli aika yllättäen. Ei siinä mitään, en ole vetämässä ketään turpaan tuollaisista kysymyksistä, mutta oli lievä shokki kuulla se juuri Rikun suusta. Voin tietysti uskoa, että sellaisia kysymyksiä tuollaisten ihmisten päässä varmasti liikkua, mutta ääneen en sitä juuri Rikun uskonut sanovan. Okei. Se siitä aiheesta. :''D

Ja sitten äikän esseen kimppuun.