IRC-Galleria

Etsin Euro Cosplay -kisaan avustajaa, joka voi huolehtia niin lavasteen siirtämisestä paikasta toiseen itse Desuconissa, kuin tarvittaessa esimerkiksi korsetin kiristyksessä ja hiuskuontalon korjaamisessa vähintään itse kisan ajan.

Korvaan tämän jollain paremmalla kuin luonnossa maksamisella, nimittäin tätä tulevaa reipasta Elysen assaria lahjotaan tapahtumassa pizzalla! Olen yliotettu ensimmäisestäkin avunhippusesta, kiitos jo etukäteen! :) Kaikki lähestymiset aiheesta yksityisviestein, niin homma toimii helpoiten.

Täytyy myöntää, etten ole ikinä, siis _ikinä_ joutunut noudattamaan näin tiukkoja aikatauluja elämässäni. Tällä hetkellä koulu + cosplay -> todennäköinen harakiri. Tai sitten ei. Kai tästä selvitään. Voisin kuitenkin ihan demonstroidakseni työni määrää listata muutamia asoita, jotka saattavat olla pieni rasite ennen Desuconia:

-Olen koulun muotinäytöksessämme yleisaktiivi, juontaja, lavastusryhmän vastaava, toinen maskeeraajista, osa musiikkiryhmää.

-Huomenna on photoshoot luokkalaiseni kanssa. Kuvaamme molempien noin 10 vaatetta per nenä ulkona portfoliota varten.

-Noh, portfolio itsessään pitäisi vielä kasata loppuun.

-Etikettipukeutumisen tehtävä, joka vastaa laajennettua pientä sanakirjaa. Sisällysluetteloa ei saa unohtaa.

-Poikkileikkauskuvia, ja muutama tunnelmakuva. Näihin menee enemmän kuin pari tuntia.

-Näytelmän käsikirjoituksen alustava lukeminen.

-Leningin vetoketju ja käsinompelut.


En ole edes ollut laiska koulussa, koska en pidä kahvitaukoja. Silti olisi niin kuin vähän KIIRE.



Niin. Ja sitten on se Lulu, johon täytyy löytyä se aika. Tänään ajattelin raivata huoneeni, tehdä puuttuvat poikkarit, kaavoittaa uuden korsetin ja leikata kankaat.


Kuitenkin voisin kertoa vielä yhden iloiloilouutisen, jonka sain tänään tietää. Pääsen tekemään ensi syksynä oopperaan puvun (tai kaksi)! Muut yksityiskohdat jäätetään tässä vaiheessa velvollisuudesta pimentoon. Mutta loistavaa. Ihanaa. Tätä olen toivonut!

Tulin kämpille tosiaan siinä seitsemän paikkeella ja aloin ommella heti näitä applikaatioita helmoihin... Muuuuuuutama tunti pyörähti niin kuin ilmaa vain kolmenkymmenen sentin pätkän kuvioihin. Hyvää lopputulevaisuutta minulle. Jos joku ikinä vaan keksii taikaloitsun, jolla homman saisi hoidettua nopeammin, niin neuvot ovat tevetulleita.

Tämä helma-asia on sitten kaikista pitkäpiimäisin juttu, jota toteuttamaan olen joutunut cosplayn nimissä. Joka minuutti joudun hokemaan itselleni, että kova työ palkitaan kyllä. Nämä sitten saavat luvan myös näyttää hyviltä lopputuloksessa tai. >8I

Huomenna koulureissu Vapriikkiin ja sama homma jatkuu.

Pliis, olkaa kilttejä ja sanokaa, että tämä johtuu naishormooneista, mutta nyt masentaa. Olikin niin hyvä päivä, ettei perhe olisi voinut sitä olla taas pilaamatta.

En kuulemma pärjää elämässä, koska väitin olevani oikeassa eräässä matemaattisessa laskussa, jossa sitten lopulta olin ihan yhtä oikeassa kuin se toinen osapuoli, mutta ei sitä tietenkään voi myöntää... Sitten väitetään, että kyseisellä laskutoimituksella yritin syyllistää kolmatta osapuolta, joka ei asiaan liittynyt yhtään mitenkään. Kun kerron rehelliset motiivini, niitä ei uskota, vaan väitetään edelleen, että yritän siirtää aina syyn kaikkiin muihin ihmisiin ja painaa toisia alas.

Se oli laskutoimitus, hitto vie. Olen järjen ihminen ja luonnollisesti siis yritin ratkaista matemaattisen pulman, siinä missä kaikki muutkin. En tahallani aiheuta riitaa näin mitättömistä asiosta ELLEI SITTEN MENNÄ NIIHIN HENKILÖKOHTAISUUKSIIN, JOILLA YRITETÄÄN ILMEISESTI SAADA MINUT AJATTELEMAAN TAAS, ETTÄ OLEN LUUSERI, JONKA TULISI HAUKKUA ITSEÄNSÄ VIELÄ VÄHÄN ENEMMÄN, KOSKA TÄMÄ MÄÄRÄ EI EHDOTTOMASTI RIITÄ. Asiaa ei paranna myöskään se että nyt pyörivät päässä muistot siitä, kun minua ei olla otettu tosissaan, kun sanon, että joidenkin sanat, ahdistavat ihan oikeasti ja tämä riittää nyt.

Perhe on pahin. Joo tuli taas vähän avattua suutani. Mutta joskus on pakko päästellä höyryjä. Voisinpa skipata kaikki lähisukuni merkkipäivät ilman omantunnontuskia, niin säästyisin tältä paskalta. Turhauttavaa.

Miksi luulen, että oikeasti taitaa herra taustalla ajatella, että voi, mihin nämä lapset on pakotettu? Totuus lasten taitolajejen takana vähän joka puolella maailmaa on oikeasti se, että vanhemmat pakottavat lapsensa pikkuaikuisiksi ja rääkymään, jos homma ei muuten onnistu. Oma kohtaista kokemusta lapsuudesta löytyy ja Aasian maissa tämä pikkuaikuisuus ja täydellisyyden tavoittelu taitaa olla paljon yleisempää.

Mutta juu, lahjakkaita ovat.

Otsikko kertoo kaiken. Olen nyt parisen tuntia piirtänyt Lulun helmalle kaavaa. Todella hyvä, että tein sen, koska en edes muistanut, miten epämääräinen ja ruma vanha helma oli.

Aiemmin modailin otsista, joka oli aika kamala sekin. Sitä tuli aavistuksen lyhennetty ja ylimääräistä tukkaa lensi ilman halki muutenkin pienen otuksen verran roskiin. Opin viime kerrasta, että peruukki voi olla myös liian tuuhea. Hehe.

Leivoin tänään pizzaa, josta tuli ihanan pehmoista. Pizzaa siksi, ettei spagetti ja lihapullat taas oikein natsanneet makuuni ties kuinka monetta kertaa tällä viikolla.

Nilkka on jo paljon parempi kuin eilen, pystyn jopa kävelemään lähes normaalisti. Turvotusta kyllä vähän vielä on.... Muuten. Voisin mainita tässä yhteydessä turhan mielipiteen, nimittäin rakkolaastarit ovat rakkaus! Toimivat kuin taika.

Alan pikkuhiljaa hepsahtamaan myös feng shuihin näemmä, koska alan inhota epäjärjestystä ja ikkunoiden peittämistä jne.

Mutta joo. Tunnin tauko on varmaan nyt riittänyt, että jatkelempa niitä helmajutskeleiden kaavoja.

Lähtölaukaisu!

Olin tänään ensin ihan että asd, oon läksi, asd, jalkaan sattuu, asd en saa pukuani varmana taaskaan valmiiksi, asd koulu, asd eilinen. Mutta sitten pidin itselleni puhuttelun ja sain aikaaksi tämän blogimerkinnän ja siihen liittyviä asioita ja nyt kehrään tyytyväisenä työtuolillani. Kilpailijat, be ware. Tästä on tulossa jotain aika upeaa.

Nilkutin sitten koko päivän koulussa, matkat kouluun ja takaisin olivat erityisen kivat.

Varmaan olisi ihan hyvä käydä terkalla, mutta eipäs voi mittään, kun ei ole terkka paikalla enää tällä viikolla. Mutta eipä ole nilkka varmaan murtunut, kun en koe varsinaisesti kärsiväni tästä vaivasta, niin että haluaisin jotain kipulääkkeitä. Että nyrjähdyshän tässä varmaankin on kyseessä.

"Kävellessä sattunut nilkan nyrjähdys on harvoin vakava, mutta esimerkiksi lentopallossa hypyn yhteydessä sattunut vääntyminen voi aiheuttaa vaikean nivelsidevamman, joka vaatii lääkärinhoitoa.

Nilkan nyrjähdyksessä oireina ovat turvotus ja kipu. Mikäli turvotus puuttuu kokonaan, on se usein merkki lievästä vammasta. Jos vammautuneella nilkalla ei pysty varaamaan tai kävelemään, voi se olla merkki murtumasta. Murtuma vaatii aina pikaisen lääkärinhoidon. "

Korkkaritapaturma piruetin yhteydessä[x]
Turvonnut nilkka [x]

"Milloin lääkäriin?


-Nilkka turpoaa.
-Kivut ovat kovat.
-Varaaminen ei onnistu. "


HUPSIS. Voisin vaikka soittaa äidille ja kysellä varovaisesti, mitä nyt kannattaisi tehdä.... : D Fun.

Tulin juuri aiemmin mainituista barokkipirskeistä. Aluksi oli aivan loistavaa, nimittäin paikalla soitettiin ihan oikeasti aikaansa kuuluvaa musiikkia ja jotkut olivat panostaneet pukuihinsa. Myös minä.

Tänään tuli tekaistua puku aika pitkälti kolmessa tunnissa ja ihmeen hyvältä näytti, vaikka kuka nyt sanoi, että olisin poimutukset tehnyt siinä ajassa tasaisesti? Muuten tulisi tässä pian kuvaa, mutta jokaisessa kuvassa taitaa olla ennen näkemättömät kaksarit, joita vihaan todella paljon. Ehkä voin vain sensuroida naamani.

Ai niin. Venäytin nilkkani ilmeisen mojovasti. En siksi, ettenkö olisi osannut kävellä koroillani tai edes tanssia. Tanssipari vaan pisti yhdessä vaiheessa sellaisiin piruetteihin, että taisi mennä hieman yli ja kaaduin ihan mukavasti nilkka edellä. Mutta ei se mitään. Ideaaliside yöksi ja eiköhän se siitä.

Kun pitäisi olla tekemässä jo Lulua taas kovalla vauhdilla eteen päin, löytää edestään liian houkuttavia miniprojekteja. Kuten vaikka huomenna pidettävät barokki/rokokoo tanssiaiset/naamiaiset. Tuli oletettua, että ei tuonne kukaan mitään täysin oikeaoppista tule laittamaan, joten kämpästä löytyy siis sittenkin jotain askarreltavaa paskarreltavaa.

Ei pidä nyt kuitenkaan käsittää väärin, ettenkö tuntisi korkeampaa velvollisuudentuntoa tehdä tärkeitä asioita valmiiksi, nimittäin alunperin kielsin koko jutun itseltäni kiireiden takia, mutta sitten aloin leikeikseni miettimään, mitä laittaisin kaapeistani päälle. Houkutus kasvoi, kun tajusin, että käyttäisin Lulun korsettia (vaikka malli ei olekaan ihan juuri sellainen kuin sen pitäisi), joka vaatisi ne tietyt korjaukset ennen seuraavaa käyttöä. HEHHEH. Eli tavoitteena korjata Lulun korsetti huomisiin tanssiaisiin muutaman pikku askarteluasian kanssa.




Näin tuunasin jo yhdet korkkarit näyttämään mustien sukkien kanssa ihan hauskoilta. Maalasin kiilakorot hopeiseksi ja lisäsin keinonahkarusetit. :3