IRC-Galleria

Olen mahdollisimman tylsä ja listaan kaikki tänään tapahtuneet awesome-jutut yhdeksi pötköksi tähän.

1. Tein tänään sovituksen oopperapuvusta ja se meni nappiin. Mitään ei tarvitse muuttaa. Edes mittanauhaa ei käytetty sovituksen aikana! Asiakas oli tyytyväinen, samoin minä.

2. Materiaalien maalaamiskokeilut menivät nappiin ja kohta kulutan yöni niitä tehdessä (koska huomenna on iltapäivällä deadline ja sitä ennen on autettava arvon pariani)

3. Kävin kaupassa ja sain kaikkea nomnomia kiduttavan nuudelinsyöntijakson jälkeen.

4. Sain vihdoin selkeän kuvan esityksestäni CosplayGaalaa varten. Kaikki tapahtui matkalla kävellessäni kotiin. Idea vastaanotettiin vain "PIM" aivoihini.

5. Luokkalaiseni ehdotteli, että voisi antaa autokyydin Gaalaan, jolloin en joutuisi kohtaamaan kammottavia ongelmia lavasteeni kanssa.

6. Pitkään kadonnut tumppuni ja sakseni löydettiin.

7. Saan USEAMPIA ilmaislippuja puvustamaani oopperan esityksiin, vaikka sinne on kuulemma tunkua ja esityksiä piti olla aluksi vain yksi (mutta niitä tulee kaksi)

8. Minuun otti yhteyttä ottokissojen myynnistä ilmeisen täydellinen ostaja/tuleva loistava omistaja.

9. Kuulin, että pääsen EHKÄ puvustamaan opiskelijoiden valokuvausprojektia Grimmin saduista mm. post-apocalyptica-teemalla.


JA KAIKKI TÄMÄ ON TAPAHTUNUT TÄNÄÄN.


Eikä tässä vielä kaikki! Näin viime yönä unta, että rikoin peilin ja kiinnostuin heti tietämään, minkälainen selitys sille löytyisi. Freudilaisittain selitys oli varsin mielenkiintoinen ja ymmärrettävä. Mutta sitten enneunena se ennustaa kuulemma äkillistä kuolemaa, kuolemaa nuoressa iässä, tapaturmaista kuolemaa. Tätä kyllä pelästyy toki taikauskoisena hiukan. Mutta sitten muistin, että kuulin tänään yhden tekstiiliosastin opiskelijan lähiomaisen kuolleen. Creepy coinsidence? Jos kuolema oli tapaturmainen (kuten peilin rikkoutuminen unessa oli), yhteensattuma on vielä jännempi.

Yhtäkkiä haluankin käyttää illan organisointiin.

Asiakastöiden deadline on torstaina. Oloni on niiden suhteen NIIN paljon parempi. Vaikka tänä iltana olisikin kyllä pitänyt painaa hommia. Kai sitten kun on käyttänyt kuusi päivää lomastaan niiden kanssa tuskaillen, voi vähän antaa levähtää. Kyllä tästä valmista tulee. Ainakin omasta puolestani.

Parini puolesta kyllä hieman jännittää. Paitsi että ainiin, lupauduin tekemään hänen vastuupuvustaan myllynkivimukaelmatappokauluksen. o.o No jaa... Eiköhän kaikki tästä selvitä................................................. Tai sitten ei. Tai sitten asiakkaat on kivoja, ja saamme venyttää asusteiden suhteen aikatauluja. Tähän tilanteeseen kaikista viimeisimpänä olisin halunnut päätyä (kai sitä huonomminkin olisi voinut mennä, mutta silti).

Tässä kohtaa onneksi voin kerrankin syyttää jotain muuta asiaa enemmän kuin itseäni. Yhteydenpidon nopeutta. Taidan projektin valmistumisen jälkeen avautua siitä, mitä tästä hommasta opin.

Äkkäsin tänään, että tällä viikolla alkaa Gaala-puvun (ja mahdollisen lavasteen) pakertaminen. Siksi tämän ensimmäisessä lauseessa todettu ajatus organisoinnista. Voisin vaikka rustailla puvun osista jonkinlaiset kuvat vihkoon, samoin lavasteen ja rekvisiitan rakenteesta.

Harmittaa, kun en ole ehtinyt sitten millään, vastoin suunnitelmiani, kirjoittelemaan mitään fiktiivisistä projekteistani (paitsi ehkä ihan vähäsen, mutten kuitenkaan tarpeeksi)... :I

Juu. Mutta lopuksi totean, että ihan oikein olla ilta ompelematta, koska kohta olisi alkanut sahanpurut valumaan korvista.

Näin aamulla niin ihanan unen, etten olisi halunnut herätä kelloni tylyyn ääneen sitten ollenkaan...

Se oli sellaisella todella oudolla tavalla söpöä. I mean, ihan niin kuin olisin tuntenut ihan eritavalla kuin minä. Jos joku tekisi, niin kuin minulle tehtiin siinä unessa, en aluksi edes tajuaisi henkilön motiiveja ja sitten pomppisin nolona pois tilanteesta.

Jos nyt mitään kukaan tajusi.

Ja se ei ollut pervoa. Se oli söpöä.

Inspaannuin kokeilemaan noita meikkejä Yõjirõta varten.... Ja sitten leikin taas GIMPillä (eli lisäsin fledan ja piilarit), koska en tuntenut itsevarmuutta lopputuloksesta.

Vähän liikaa turhautuneita tunteita tällä hetkellä.

Ette tiedä, miten olen käynyt sisäsiä taisteluita näiden asiakastöiden ja saamattomuuteni kanssa viimeisen viikon ajan. Taistelut eivät ole rajoittuneet pääni sisälle, vaan niitä turhautumia on aiheuttanut aika paljon tämä kiva pikku materiaali nimeltä juhlasametti ja älyttömän tyhmät kuositteluaivopierut.

Teinileffat pyörimään ja ompelukone jatkaa surraamista.

Menin sitten yhdeltätoista painamaan herätyskellon pois ja heräsin yhdeltä. Tänään piti olla kunnon työpäivä. Damn. Pian huomaan olevani nälkäinen ja jääkaapissa ei ole enää muuta kuin juustoa ja oliiveja. Damn. "Kunnon" kauppareissu siis seuraavana. Jos veisi vaikka nuo turha pullot tuosta samalla.

why is it always me?

Onpas yö jo pitkällä. Tänään tuli pohdittua, mitä oikeasti haluaisin ja olisin valmis toteuttamaan cosseista ensi vuodelle noin niin kuin alustavasti/vähintään.



Olisiko Bakaconiin liian aikaista? Painettavan kankaan määrä................ "Ei enään koskaan" tuli Lulun jälkeen. Seuraavaksi onkin sitten pakko alkaa väsätä hulluna sapluunoita.



Mikäli tulen Frostbiteen, niin vihdoin, Yope!!

Ja sitten on kaksi vielä salaista tapausta, joista en puhua pukahda. Toinen on CosplayGaalaan. Toinen ehhhhkä EuroCosplay-kisaan. Jälkimmäinen julkaistuu vasta kun se oikeasti tulee valmiiksi. Sen verran on tullut rahaakin siihen tuhlailtua.

Nukuin viime yönä huonosti, mutta en vissiinkään siksi, että olisi pelottanut, vaan siksi, että uni ei vain tullut.

Oli vähän jännitys päällä, kun tuossa viime viikolla tuli kuultua ääniä, jotka eivät tulleet huoneesta, vaan minun päästäni. Kiva. Koin olevani varsin hereillä ja sain tilanteen haltuun, mutta kyllä siinä vähän jäi tapahtumasarja kaikista näkökulmista mietityttämään.

Yksineloa ei ole tarkoitettu minulle. Ensi kevättä odotellen. Muutan työssäoppimisia varten johonkin muualle. Saa nähdä, saanko Aliisa-kisua sitten vieläkään mukaan.